Lainan päivästä tulee mieleeni edesmennyt anoppi, ex-mieheni äiti. Anoppini oli harvinaisen hyvä ihminen. Hän tulee heti ja ainoana mieleeni, jos puhutaan hurskaasta ihmisestä. Valitettavasti hän ei koskaan ehtinyt nähdä lapsenlastaan eikä lapsenlapsi mummoaan. Anoppi tiesi tietenkin, että vauva oli tulossa ja iloitsi siitä suuresti. Hän sai kolmannen tai neljännen, kohtalokkaan infarktin marraskuun alussa kun vauva syntyi helmikuussa. Lapselle hän oli jo ehtinyt varata punaisen neuleasun. Sitä hän ei tosin itse ollut tehnyt, vaan ostanut kai jostain myyjäisistä. Hän ei tehnyt enää käsitöitä, vaikka oli nuorempana ollutkin taitava.

Siihen aikaan ei ollut kauniita äitiysvaatteita. Minulla oli yksi puuvillainen puna-sinikirjava ja yksi vihreä-sininen mekko, mallia teltta, jotka hävitin silmistäni heti kun se oli mahdollista. Kolmas äitiysvaate olikin sitten musta hautajaismekko, joka meni samaa tietä kuin jäykkää kangasta olleet pumpuliteltatkin.

Valitettavasti tyttäreni ei ole saanut muiston muistoa enempää mummosta kuin vaaristakaan. Hänen isänsä on elossa, joten tietysti mitään perintöjäkään ei ole jaettu tyttärelle asti. Vaikka olemmekin ihan hyviä kavereita miehen ja hänen nykyisen vaimonsa kanssa, en usko että tämä suuremmin ihastuisi, jos tytärpuoli käväisisi kyselemässä itselleen jotain hopealusikoita tai kristallivaaseja isovanhempien peruina... Silti minusta olisi ollut kiva, jos hän olisi saanut edes jotain konkreettista muistoa mummolastaan. Anopin upean kansallispuvunkin appiukko lahjoitti hetimmiten jollekin veljentyttärelleen. Sen hän olisi hyvin voinut säästää omalle lapsenlapselleen. Hän antoi minulle anopin punaisen rubiinisormuksen, jonka tytär aikanaan saa. Kivi on kaunis, vaikka itse sormus oli rumin näkemäni. Myöhemmin teetinkin sen uudelleen, kun sattuneesta syystä oli kaksi joutilasta kultasormusta.

Kehuin Iinekselle eilen, että olen ostanut prikulleen samanlaiset rillit. No, se nyt ei ihan pitänyt paikkaansa, kun kaivoin kameran esille ja tarkistin ostokseni. Näin sitä muisti heittää. Tyylilaji ehkä kuitenkin on sama ja pääasia, että kumpikin olemme tyytyväisiä. Saan omat rillini varmaan parin viikon päästä. Tällaiset:

1275796.jpg

Eivätkä silmänikään ole yhtä vihreät kuin Jalokivien Iineksellä.