Vanhassa talossa on aina ääniä. Joskus kuulen talon jopa soivan, tiedä sitten mikä mulla päässä soi, talo vaiko omat ajatukset. Rapinaa kuuluu eri puolilta, kuten tuvan nurkkapöydältä tai kaapin vierestä tai eteisen seinän takaa. Viime vuonna päästäinen uskaltautui vallan näkösälle ja siirrettiin mukiin pyydystettynä takaisin ulkotiloihin, mutta yritti vielä toisenkin kerran muuttaa sisälle. Sänkykamarin seinän takaa kuuluva rapina johtuu kuulemma lepakoista, joita siellä ilmeisesti talvehtii laumoittain. Hiiriä on sekä ala- että yläkerrassa, mutta ne harvemmin näyttäytyvät. Olenkin ollut siinä toivossa, että talon lumikko tai talon alla majailevat kulkukissat olisivat pistäneet ne paistiksi. Mutta ei kaikkia ainakaan.

Harmi kyllä, niin koira kuin isäntäkin inhoavat kissoja. Minulle kissa sopisi hyvin, mutta näin ollen on tyydyttävä näihin Sankarikissoihin:

735038.jpg

Sisäkissalle todella olisi nyt käyttöä. Kahtena peräkkäisenä aamuna olen herännyt siihen, että sänkykamarissa on ollut VIERAS. Ensimmäisellä kerralla se rapisteli unohtuneita jäätelöpapereita yöpöydän kirjapinon takana. Viime yönä sama vieras tai mahdollisesti serkkunsa kuului rapsuttavan jotain muurin vieressä. Siinä onkin sopivan kokoinen, aikaisemmin tukittu rako, josta voi hyvin kulkea sisään ja ulos.

Äsken löysin muurin vierestä lattialta kasan pölyä ja pikkiriikkisen hevosen, jota en ole aikaisemmin nähnyt. Villakoiria kyllä esiintyy talossa muutenkin, mutta tämän hevosen oli vierailija ehkä oli tuonut tullessaan hormin tukkeena olleiden muovikassien poimuista. Kassit muuten eivät ole minun keksintöäni, vaan huoneen aikaisemman asukkaan viritelmä, jonka tilalle ei ole tullut keksittyä tyylikkäämpää ratkaisua. Nyt huomasin, että muovipussukat ovat hävinneet raosta. Pitää varmaan ruveta kehittelemään uutta kulkuestettä ja pyydystämään näitä kulkijoita. Tai oikeastaan pitää värvätä isäntä asialle. Minä yleensä saan loukutettua vain omat sormeni.

Uusiin ääniin voi laskea myös koiran ääntelyn. Tämähän on ollut hyvin hiljainen asukas, joka ei hauku kuin korkeintaan yksinäisyyttään silloin kun me muut lauman jäsenet jätämme sen yksin sisälle. Nyt se on muutamana päivänä maatessaan ruvennut pitämään jatkuvaa pientä ääntä, jota en oikein osaa kuvaillakaan. Se on kuin hiljaista mutinaa, ehkä vähän samaa kuin itse pidän silloin kun niveliin tai selkään koskee. Koiran ääntely ei kuitenkaan tunnu tuskaiselta valitukselta tai kivunkaan ilmaisulta, mutta sitä nyt rupean seuraamaan. Missään tapauksessa se ei ole koiran tavanomaista kuorsausta tai unissa ääntelemistä. Tuli mieleen sekin, että jospa sittenkin eilinen kävely otti sillä niveliin ja paikkoja särkee vielä tänäänkin? Mitähän ihmettä se voisi muuten olla? Koirulaista pitää nyt seurata ja ehkä vähän hieroakin sitä. Kun isolla koiralla on sentään jo 11-12 vuotta ikää, niin vaivoja alkaa tulla.