Miten nämä pimeät päivät vaan jatkuvat ja jatkuvat? Onneksi jo kahden viikon päästä on adventti ja pannaan ensimmäiset jouluvalot ikkunaan. Hui - siis jo adventti! Miten tämä syksy on vilahtanut näin nopeasti?

Onneksi on sentään kynttilät, joita on aina yhtä kiva polttaa! Kävimme tänään rautakaupassa ja löysin sieltä alle pari euroa maksavan tekotuikun, joka voi tuikutella silloinkin kun ei itse olla samassa huoneessa. Hankintani on 10-15 cm korkea eli muistuttaa ainakin kauempaa katsottuna tavallista, paksua kynttilää. Eihän se tietysti oikeaa elävää valoa korvaa, enkä ole vielä testannutkaan sitä. Viime jouluna käytin vastaavaa, mutta matalaa tuikkua meidän pienessä jouluseimessämme ja se ainakin toimi hyvin. Vanhassa puutalossa on oltava erityisen tarkka, ettei vahingossa polta koko mökkiä. - Tuo kuva on viime vuodelta. Tämän vuoden viralliset kynttiläkuvat on vielä ottamatta.

Joululahjat ovat onneksi jo aika hyvässä mallissa, kun aikuiset lapset ovat saaneet lahjoja syksyn mittaan lupauksella, että ne ovat sitten joululahjoja tai muuten vaan on tehty hankintoja. Jotain pientä olen ostanut ja lisäksi tilasimme ison pussillisen veteraaniheijastimia joita aiomme antaa koko pesueelle. Ajatelkoot sitten mitä ajattelevat, mutta joka tapauksessa kummankin puolen isoisät ovat sodan käyneitä veteraaneja, toinen tosin jo kiven alla.

Lapset ovat ongelma, samoin mies, joille en ole oikein keksinyt vielä mitään. Kaikilla on rompetta ihan riittämiin ja poikapuolinen lapsenlapsi esittikin jo lahjatoiveensa selkokielellä: rahaa! Naispuolinen lapsenlapsi viettää vielä synttäreitäänkin ennen joulua, joten siinä on tuplaongelma. Mitä ihmettä ostaa tokaluokkalaiselle, jota on lahjottu syntymästään lähtien monen sukulaisen voimalla? Joku voi sanoa, että tarttis lopettaa lahjojen ostaminen, mutta kun sitä ei voi tehdä. Itse elättelen aina sitä ajatusta, että kun annan lahjoja rakkailleni, niin ehkä joskus saan jotain itsekin. Ainakin itselle hyvän mielen, vaikka tuo saamispuoli kyllä jää niukan puoleiseksi.

Kun edes kerran tuo miehenhöppänä älyäisi, että muija olisi todella iloinen, jos saisi joskus edes pikkuisen lahjan, joka olisi jotain muuta kuin itse itselle pakattuja kirjoja joululahjaksi! Ei sen tarvitsisi olla kultaa eikä timantteja (joita tosin ex-eukko kuulemma sai joka vuosi), vaan EDES JOTAIN. Mutta kuulemma mulla on jo kaikkea enkä tarvitse mitään. En kai niin tarvitsekaan, joten pakataan sitten taas niitä kirjoja tänäkin vuonna joulupaperiin.