Hiljainen lumisade on alkamassa ja maailma jotenkin sumuinen ja väritön. Eilen olisi kauppareissulla pitänyt olla kamera - taas kerran - taskussa, sillä varsinkin kuuset olivat saaneet harteilleen ihmeellisen kauniin, valkean huurrevaipan.  Samanlaista harsoa ei sitten enää oman pihan puissa ollut, mutta yritin myöhemmin ottaa kuvia koiralenkin varrelta. Taisinkin saada vangittua sinisen hetken:

395538.jpg

Tuhannet kiitokset kaikille teille ystävänpäivän tervehdyksistä! Aika metkaa, miten näinkin täydellisen ventovieraat ihmiset mistä päin tahansa voivat tuntua äkkiä tutuilta. Tämä on omalla tavallaan eräänlainen henkireikä. Minulle ainakin tärkeä sellainen, vaikken sinänsä kovin intiimejä asioita halua kertoa ainakaan tällä hetkellä. Siihen on syynsä.

Myös kännykkä kilahti eilen ilahduttavan usein ja sähköpostejakin kopsahti laatikkoon. Niitä on kuulemma vielä tulossa lisää ns. paremmalla ajalla. Kaikkein eniten minua ilahdutti kuitenkin tänä aamuna se, kun ystävä vuosien takaa soitti. Häntä on elämä kolhinut enemmän kuin toivoisi kenellekään, jolloin monet ystävätkin ovat jääneet. Nyt hän kertoi olevansa valmis tapaamiseen. Se tuntuu hyvältä ja sovimmekin heti tapaamisen.