Piti tänään esitellä vasta valmistunut neulomus, ei kun siis virkattu nuttu. Olen virkannut pari viikkoa melkein koukku sauhuten. Etusormeenkin sain känsän uutteruudestani. Tavoitteena on ollut saada nuttu huomiseksi päälleni, kun menemme vieraisille. Pahalta näyttää, pahalta näyttää. Aika loppuu kesken, sillä hihoja on pidennettävä ja kun äsken tein koesovituksen, niin saattaa olla, että joudun virkkaamaan helmaan vielä kivijalankin pidentääkseni tekelettä. Mutta kaikkien näiden toimenpiteiden jälkeen saan luultavasti ihan kelvollisen syysjakun itselleni. Ilman muuta tämä ikuisuusprojekti aikanaan myös esitellään!

Syksy selvästi inspiroi käsitöiden tekoon. Kun katselin jonkun postimyyntifirman kataloogia, niin totesin itsekseni, että eipä taitaisi olla Ameriikan konsti osata ommella samanlaisia kauhtanoita itsekin. Ompelukone todistettavasti toimii. Minähän surautin sillä hetkessä imurin lisäosille kassin. Kassista tuli vähän liian kapea, kun kangas loppui.

Talossa on toinenkin ompelukone, joka on huomattavasti korkeatasoisempi ja monipuolisempi kuin tämä hyvin erikoistarjouksesta ostettu käytössä oleva. Se vain ei toimi, mutta toimiessaan teki vaikka mitä, kirjoitti tekstiäkin ja ompeli joustosaumoja. Ostin sen joskus kai 80-luvun alussa suurena uutuutena jonkun messutapahtuman jälkeen esittelijältä puoleen hintaan - muuten en niin kallista olisi raaskinut hankkiakaan. Se on ollut hyvä kone, mutta jäi sittemmin odottamaan sitä, että löydän sille korjaajan. Nyt pitäisi ryhdistäytyä ja yrittää samaa. Jouduin ostamaan tämän tarjouskoneen jonkun akuutin tarpeen vuoksi ja ajattelin, että lahjoitan sen vaikka Tyttärelle sitten kun toinen taas toimii. Viime vuosina ompelutyöt ovat jääneet aika vähiin, joten suoraan eteen ja siksak ovat hyvin riittäneet.

Sorminivelille tekisi varmaan hyvää tehdä käsitöitä. Se harmittaa, etteivät silmät enää näe eivätkä jaksa tehdä pieniä ristipistoja. Niitä olisi kiva pistellä eivätkä hartiat ja käsivarret väsyisi niinkuin paksun villapaidan teossa. Nyt minulla onkin harkinnassa, rupeanko seuraavaksi neulomaan hyväntekeväisyyssukkia ja patalappuja, vai olenko niin itsekäs, että aloitan  kuitenkin villapaidan itselleni. Sukat ja kintaat ovat aina olleet minulle vaikeita johtuen ehkä siitä, että niitä ei ole koskaan ollut pakko tehdä itse. Käly on viime vuosina pitänyt meidät molemmat villasukissa ja sitä ennen tätönen. Viime jouluna sain samalta kälyltä ihanat tossut, joiden mallia ehkä pitäisi yrittää kopioida niin kauan kun töppöset ovat jotensakin ehjät.

Virkkasin ja neuloin monena jouluna lähipiirille lahjaksi pikkuliinoja ja shaaleja, mutta selvästikään kaikki lahjan vastaanottajat eivät niitä arvostaneet. Eivät edes kiittäneet, mutta voihan olla, että he itse osaavat tehdä komeampia ja väheksyivät tekeleitäni. Itselleni ne kuitenkin olivat aika suuren työn takana ja rakkaudella tehtyjä. Ja kaiken lisäksi työttömälle sopivan hintaisia lahjoja, kun langat löytyivät kotoa.

Tämänkin ajan olisin tietysti voinut virkata jakkuani, mutta jotenkin veto on poissa. Teen kuitenkin sen minkä ehdin, mutta varustaudun tuleviin kesteihin muulla vaatetuksella. Varmuuden vuoksi. - Mukavaa viikonvaihdetta - elokuun kahta viimeistä päivää!