Kun sentään eletään vielä lokakuussa ja muutenkin vastustan joulun aikaistamista, niin päätin säästää jouluvaloni jouluvaloiksi. Nämä sorsat pysähdyttiin kuvaamassa viime viikolla samalla reissulla kun kävimme muutenkin ottamassa maisemakuvia. Sorsien lisäksi porukassa oli ainakin yksi harmaalokin tämän vuoden poikanen, tiesi perheen lintuasiantuntija.  

Nämä ovat todellisia kaupunkilaissorsia, jotka ovat tottuneet ruokkivaan käteen. Eli heti kun pysäytimme auton rantaan, niin nämä veijarit tulivat yhtenä laumana ruokaa kerjäämään. Me emme olleet lähteneet eväsretkelle, joten otimme muutaman kuvan ja lähdimme tiehemme. Sorsien onneksi toinenkin auto ajoi paikalle, joten ehkä linnut sittenkin saivat ruokansa.

Isäntä huutelee, että posti tuli, joten ei tällä kertaa tämän enempää. Olen hetken päästä lähdössä kampaajareissulle. Kiva saada tästä hiuspehkosta säädyllisemmän näköinen ainakin hetkeksi.

Jatkoa iltapäivän seikkailuista:

No niin, kaupunkireissu on tehty ja rouva tosiaan saanut hiukset säädylliseen kuosiin. Sattui ja tapahtui tälläkin matkalla. Siis ei mitään vakavaa sentään, vain pieniä ikäviä takaiskuja. Hiustenleikkuu onnistui ja kampaajalta sain ostettua tosi edulliseen hintaan hyvät sampoot ja hoitoaineet ja vielä kaupan tekijäisiksi jotain ekstra-hoitoainetta, jota täytyisi vaan muistaa myös joskus käyttää.

Kampaajan jälkeen lähdin etsimään tuliaista illaksi. Pieni tuliainen löytyi ja samalla tutustuin puotiin, jossa en ole aikaisemmin tullut käyneeksi. Kun kampaamo oli jo puolimatkassa, niin päätin käydä katsastamassa liikkeen, vaikka arvasin reissun ottavan aika tavalla jalkoihin. Lahjatavaravalikoimaa olikin runsaasti, mutta päädyin neutraalisti iloisen punaiseen kynttilänippuun, jonka myyjä vielä pakkasi nätisti. Kun piti maksaa pankkikortilla, niin kortti tai kone päätti lopettaa yhteistyön ihan kokonaan. Minä hikoilin paksussa takissa ja villapaidassa, mutta niin hikoili myyjä-neitikin. Kone oli täydelleen jumissa, ei suostunut menemään eteen- eikä taaksepäin, vaikka myyjä kokeili kaikkia mahdollisia konsteja ja sai lisäneuvoja vielä esimieheltäänkin, joka oli kännykän päässä. Onneksi minulla sattumoisin oli tarvittavat eurot käteisenä, mitä ei usein tapahdu, kun kaikki maksuliikenne hoituu netissä tai kortilla. Pääsin siis kunnialla tavaroineni ulos. Ei varmaan tarvitsisi edes mainita, että muutama muukin asiakas jonotti maksuvuoroaan takanani.

Sitten tallustelin takaisin kauppakeskukseen, jossa auto oli ollut koko ajan parkissa. Tarkoitus oli ostaa toiseksi tuliaiseksi vuoden viiniksi valittua portugalilaista punaviiniä, jonka jo testasimme viikonvaihteessa. Hyllyssä oli nyt vain tyhjä kohta. No, ei viina heti Alkosta lopu, joten ostin sitten tätä toista, argentiinalaista punaviiniä, jota myös on sanottu todelliseksi löydöksi. Hinta ainakin oli löytöhinta, kuten kauppalistasta näkyy.

1024484.jpg

Tässä vaiheessa kävely alkoi jo tosissaan tuntua jaloissa, mutta kun ystävältä tuli hetki sitten tekstari, että lähdenkö kävelylle, niin tottahan lupasin lähteä. Emme ole muutamaan viikkoon tavanneet, joten laskeskelin, että ehdin vielä toipua uudesakin kävelystä ennen iltakylään lähtöä. Visiitti on ensimmäinen ja senkin takia viemiset paikallaan. Odotettavissa on viini- ja juustoilta.