Nyt oli minun vuoroni ruveta sairastamaan flunssaa. Hyvä kun tuli eilen hillo keitettyä ja kaksi ämpärillistä omenia mehustettua, kuten kerroinkin. Tänään ei tulisi mieleenkään sellaiset askareet. Eikä päästä jatkamaan kuvausretkiämme, tosin ei päivän sääkään siihen houkuttele.

Tautia on liikkeellä sekä täällä blogistaniassa että kylillä. Tytär ja lapsenlapsi sairastivat viime viikolla. Ystävä soitti tänään ja kertoi olevansa yli 38 asteen kuumeessa. Puhuimme pitkään, koko kesän ja alkaneen syksyn tapahtumat ja lopulta oli lopetettava, kun ei kummankaan ääni enää kestänyt.

Illalla jo huomasin, miten nenä alkoi vuotaa ja meni tukkoon. Onneksi mies oli jo nukkumassa, joten saatoin kaikessa rauhassa voidella nokkani tiikeribalsamilla, jonka tehoon minä uskon kuin pukki sarviinsa ja jonka hajua mies inhoaa syvästi. - Hän on parhaillaan käymässä päivän toisella reissulla silmälääkärin puheilla, joten sain voideltua itseni tällä kieltämättä tehokkaan hajuisella rasvalla.

Aamulla arvelin, että vietän tänään koko päivän yöpaidassa ja petinpohjassa, mutta puin sentään vaatteet päälleni, kun palelin ja kun lapsenlapsenkin piti tulla hyppimään syksyn viimeiset trampoliinihypyt. Ei tullut, sillä mittari näytti vielä iltapäivälläkin vain kymmentä astetta. Nyt täytyy olla tarkkana, etteivät tomaatit palellu kasvihuoneessa ja purkkiyrtit pihassa.

Minä nukun vielä ikkuna auki ja eilen kauhukseni huomasin, että sänkykamarin patteri paahtoi täysillä. Yleensä käännän sen keväällä nollille ja myöhään syksyllä päälle, mutta miten oli jäänytkin keväällä tekemättä. Onneksi huomasin. Luultavasti lähiaikoina on tehtävä valinta: on joko haettava talvipeitto esille tai pantava ikkuna kiinni. En nytkään tarkene ihan pelkällä ohuella kesäpeitolla, vaan sen päällä on painava päiväpeitto. Flunssaisena hengitys sujuu varmaan viileässä paremmin.

Mies viihtyy vielä paljon viileämmässä, suorastaan kylmässä makuuhuoneessa. Joskus oikein kauhistun, että eikö hänellä pylly jäädy seinään kiinni, mutta kuulemma se on pelkästään tottumiskysymys. Siksi nukummekin eri huoneissa, kun siihen kerran on mahdollisuus. Omakotiasujalle on tietysti eduksi viihtyä viileässä, vaikka saammekin pidettyä sähkölaskua jollain lailla kurissa puuhellan avulla.