Otsikko oli vallan toinen, sillä ehdin toivottaa hyvää Uunon päivää ja saman tien tarjota onnittelut perjantain sankareille. Kurkkasin varmuuden vuoksi nimipäiväkalenteria ja kas, tämä Villi-Viveca-Viini näytti viettäneen tänään myös nimipäiväänsä. Niin että nimpparikahveille, tervetuloa! Kuva on tosin viime kesältä. Sen jälkeen olen jo ehtinyt rikkoa tämän nätin termoskannun enkä löytänyt edes samanlaista tilalle.

1780459.jpg

Päivä oli sinänsä erittäin hyvä lukuunottamatta muutamia seikkoja, joista en voi olla pauhaamatta. Olisikon siis ollut oikea Uunojen päivä? Enkä nyt ota kantaa maailman tai valtakunnan tai edes oman lähialueen poliittisiin sekoiluihin.

Aloitetaan päivä alusta. 

Meille oli tulossa kaksi postilähetystä. Toisesta sain jo eilen Matkahuollon viestin kännykkään, että sinne tulleen paketin voisi noutaa tietystä Siwa-kaupasta. Tämä on sinänsä ihan kiitettävää palvelua että ilmoitetaan. Niin me sitten ajaa huristimme matkahuollon ohi kohti kaupungin suunnilleen äärilaidalla olevaa kauppaa, joka nyt vain sattuu olemaan samaa postialuetta meidän muiden laitakaupunkilaisten kanssa, joilla ei ole omaa postikonttoria.

Ellei kuski olisi tuntenut sitä kaupunginosaa, en olisi varmaan ilman karttaa eksynyt koko kauppaan, olkoon vaikka vuorokaudet läpeensä auki. Ajelimme kapeita pikkukatuja, tarkkailimme omakotitalojen pihoja ja yhden talon eteen pikkutyttöjen perustamaa kotikirpparia, mutta toki saimme pikkuisen paketinkin. Edellisestä käyntikerrasta olimme oppineet, että paketti on noudettava ihan henkilökohtaisesti ja vielä tarkkaan todistettava henkilöllisyys, kun mies olisi kätevästi hakenut minunkin pakettini tutusta postista.

Mainittuun itellaan johtikin kulkumme seuraavaksi, noutamaan toista pakettia. Se tuli toisesta postimyyntifirmasta, jonka olin saanut vaihtamaan toimituspaikaksi tavallisen postikonttorin äksyn ärrän tädin tilalle, jolta tämän puodin paketit on kilpailutuksen seurauksena normaalisti haettava.

Apteekkiasiat sujuivat ihan tavallisesti, joten seuraavaksi suunnistimme ruokakauppaan. Ensimmäiseksi paheksuimme kaupan oven sisäpuolella olevia nuutuneita ja kokonaankin janoon kuolleita purkki- ja irtokukkia. Käsittämätöntä, että jollain puodilla on varaa pitää sellainen käyntikortti itsellään. Kun kauppiaasta ei yleensä näy hameen heilaustakaan, niin ei voi edes valittaa.

Päätimme näin hellepäivänä ravita itsemme uusilla perunoilla ja sillillä. Osa uusista perunoista oli tämän vuotisia, mutta kuivia käppänöitä, jotka oli ehkä nostettu viime viikon alussa. Silloin nimittäin satuimme saamaan todella hyviä ruotsalaisia pottuja. Sen jälkeen olemme nähneet, miten puotipuksi kaataa lisää edellisen lastin päälle. Ei siis sitä!

Jo aikaisemmin totesimme, että ei nyt ole kotimaisen Siiklin aika, vaikka kauippias mitä väittäisi. Kotimainen pottu on kai pääosin vetistä Timoa, jota emme osta, kun sitä eivät viljelijät itsekään syö. Menin kuitenkin lankaan, kun kyltin mukaan "kotimainen Siikli" oli samalla pöydällä muiden uusien perunoiden kanssa. Ulkonäöstä, kuoresta, iduista ja mausta päätellen potaatit olivat olleet uusia suunnilleen viime elokuussa.

Sitten sillihyllylle, josta ostimme kolme purkkia: pienen valmistajan ainakin minun makuuni hyvää lime-pippurisilakkaa, jotain sinappisilliä jota ei vielä maisteltu ja kolmanneksi jotain ketjun teettämää katkarapu-mätimössöä, joka näytti kaupassa hyvältä. Kun kotona tutkimme sitä, oli myyntiaikaa vielä jäljellä ainakin kolme viikkoa, mutta maku ja rakenne oli paha. Mahdollisesti tämä epämääräinen, tekoaineista väsätty salaatti oli jopa vähän pilaantunutta.

Kaikkiaan asiointimatkamme kesti puolitoista tuntia muutaman paketin, parin lääkkeen ja epäonnistuneiden ruokaostosten takia.

Me olemme niitä asiakkaita, jotka tiedämme kyllä oikeutemme, mutta emme yleensä viitsi kantaa näitä mätiä kamoja takaisin, vaan äänestämme ennen pitkää jaloillamme. Euro on hyvä neuvonantaja.

Kotona sattui vielä yksi vastoinkäyminen täällä työhuoneessa. Ihmettelin jo eilen, miten joku napsahti. Tänään napsahti taas ja nyt se selvisi: muurahaisarmeija on valloittanut ainakin yhden santpaulia-purkin, myllännyt mullat nurin ja tiputellut joko multaa tai itseään lattialle. Siitä äänet. Heitin runsaasti myrkkyä ruukkuun ja tutkin huomenna tilanteen. Mistä hitsistä ne osaavatkin aina tulla sisölle?

1245964866_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuvailin eilen riippumatosta käsin kaikenlaista silmiin osuvaa, muun muassa tämän kirjavan, pienen perhosen, joka lymyili korren takana. Tunteekohan kukaan tätä? Minulla ei ole perhosalan tuntemusta eikä talossa taida olla perhoskirjoja.

Tänään mies yllättäen otti puutarhatraktorin esille ja leikkasi niityn nurin. Se oli rohkea teko tällaisena hellepäivänä, mutta paljasti hirmuisen määrän myyränkoloja ja oli jo senkin takia tarpeellinen toimenpide. Itse toimin avustavana perheenjäsenenä ja leikkelin pajunoksia pois kuskin tieltä. Projekti jatkuu.

Päälle päätteeksi verensokerini on jostain syystä ollut tänään selvästi aikaisempaa korkeammalla enkä käsitä syytä. Kun edellisen kerran käytiin postissa, tuli sieltä paketti kalliilla rahalla ostettuja mittaliuskoja. Nyt teen tulevaa silmälääkärikäyntiä varten tuoretta tilastoa sokeriarvojen mahdollisesta heittelystä. Kaupungin liuskat, joiden piti kestää elokuun alkuun, loppuivat jo kaksi kuukautta sitten.