Ei pitäisi valittaa, kun aurinkokin paistaa ihanasti pitkästä aikaa. Mutta valitan minä nyt kuitenkin. Nimittäin vaihteeksi meillä isäntä sairastaa. Viime yönä oli hänen vuoronsa rampata vessassa niin että jo huolestuin. Samaa vaivaahan hänellä oli joskus viime viikollakin. Onneksi maha sitten rauhoittui ja hän sai aamulla nukuttua oikein pitkään. Nyt hän on jo toipunut niin paljon että uskalsi lähteä asioille, siis hakemaan uusia lukulasejaan kun optiikkoliikkeestä soitettiin. Samalla reissulla hän lupasi käydä myös postissa, joten tauti ilmeisesti tuli ja meni ainakin tällä erää, vaikka raju olikin.

Tytärkin kertoi sunnuntaina, että heillä on mahatauti riehunut monta päivää, vuorotellen äidissä ja pojassa. Tyttären työpaikalla samaa tautia on ollut monella ihmisellä. Tämä meidän talon kanta ei voi olla ainakaan siitä lähteestä peräisin, mutta tietysti tartunnan saa mistä tahansa. Tai tietysti, käytiinhän me siellä valaisinasioissa maanantaina moneenkin kertaan. Epäilemättä minä olen vuorossa seuraavana ja sitten taas mies ja sitten... Mahavaivat ovat inhottavia.

Onneksi koira ei ole saanut tartuntaa! Sillä onkin maha ollut jo ihmeen pitkään hyvässä kunnossa, sen jälkeen kun lopetin ruokkimisen ns. kotimaisella viljalla. Keliaakikko-koiramme saa aamulla pienen kourallisen ekologisesti viljellystä maissista tehtyjä sokerittomia ja suolattomia hiutaleita, palan tuoretta kurkku, joskus paprikaakin ja nokareen juustoa. Ateriansa se syö iltapäivällä: mukinen  liotettuja kana-riisipapanoita. Koirankeksin annan palkinnoksi urotöistä, kuten eilen siitä että se käveli ihan vapaaehtoisesti suihkuun. Myös kynsien leikkaamisesta ja harjauksesta on tiedossa herkkupala.

1289228.jpg

Mitä meihin ihmisiin tulee, niin mies on valittanut jo viikonpäivät myös oikeaa olkapäätään. Sitä särkee niin, ettei hän saa kunnolla edes nukuttua. Vahvakaan särkylääke ei tehoa ja kun muutama päivä sitten hieroin niskaa ja lapoja, niin ei se ainakaan parantanut vaivaa. Ehdotin lämpötyynyä tai villahuivia, mutta ei käy. Ehdottelin myös lääkäriin menoa, mutta ei sekään vielä ainakaan aiheuttanut toimenpiteitä. Ellei nyt sitten vaivihkaa käy tilaamassa aikaa, kun kaupungilla liikkuu?

Mieluummin yksi turha käynti kuin yksi käynti liian vähän, se on minun mielipiteeni. Ymmärrän toisaalta miestäni, joka kärsii jatkuvasta ankarasta särystä, johon ei kai oikein mikään auta. Lääkkeitä on, mutta sen kaltaisia huumeita, ettei hän halua niistä puhuakaan. Tavanomaiset särkylääkkeet eivät tehoa.