Kirjahullu tekee joskus hutiostoksia, mutta voi joskus löytää aarteenkin. Minulle sellainen tuli tänään postilaatikkoon:

1247495558_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sisälehdeltä löytyi tarkennusta: "Uusi ja välttämätöin  Kokki-Kirja maalle ja kaupungille, mutta erittäinkin neito-naisille ja nuorille emännille, sisältävä 350 eri ruokalajin valmistusta Anna Bergströmiltä. Keittäjä."

Tämä aarre on Raahen museon julkaisusarjasta numero 6 ja toinen painos, joka on painettu 1992. Kannen ja sisäsivujen piirrokset ovat Soili Lankian käsialaa ja kirjasen ovat toimittaneet Aulis Forss ja Martti Nevala. Raahen museon nettisivut eivät enää mainitse kirjaa, joten kädessäni on sikälikin ehkä harvinaisuus lajissaan.

Kokki-Kirjan esipuheessa kerrotaan, että Rauman museon harvinaisuuksiin kuuluu Oulussa Chr. Ev. Barckin kirjapainossa v. 1873 painettu suomenkielinen Kokki-Kirja, joka löytyi erään raahelaistalon pihamakasiinin vintiltä vuonna 1955.

"Keittäjä Anna Bergström" oli todellisuudessa I.G. Stenman-nimisen, muun muassa Porissa keittokirjoja julkaisseen kirjantekijän salanimi. Barckin kirjapainossa valmistettu Kokki-Kirja on Stenmanin jo 1860-luvulta lähtien tuottamien keittokirjojen kahdeksannesta painoksesta muokattu suppeampi versio.

Esipuhe mainitsee vielä, että suomentaja oli R. Mellin, joka ilmeisesti tunsi hyvin Rauman ja Oulun seudun murresanastoa. Tuohon aikaan keittiösanasto oli muutenkin vakiintumatonta.

Muistin, että omassa hyllyssäni on myös toinen näköispainos. Se on vuodelta 1985, C. Hagelstamin antikvaarisen kirjakaupan julkaisemasta toisesta Kokki-Kirjasta, joka on vuodelta 1849. Sen kirjoittaja oli tukholmalaisen Lilla Sällskapet -ravintolan ravintoloitsija Gustava Björklund ja suomentaja oli Juhana Fredrik Granlund. Tämä alun perin Kokbok-niminen teos oli ensimmäinen suomeksi julkaistu keittokirja. Ilmeisesti tästä kirjasta on myös oululainen Kokki-Kirja saanut vaikutteita ja osan resepteistäänkin.

Tässä malliksi vaikka kirkkaan lihaliemen keitto-ohje:

"KIRKASTA PULJONKIA

Leiviskä häränlihaa pannaan tulelle kattilaan tarpeellisen veden kanssa, pestään hyvästi vispilällä ja asetetaan puhtaalle liinavaatteelle kuivamaan, syystä että lihan liikanainen virutus puljongiksi tekee liemen vaalakaksi eikä kauniiksi. Jos liha on tervettä, niin yhdessä vedessä on tarpeeksi, sillä lihassa oleva vesi nousee kyllä vaahduksi päälle. Sitten se pannaan kattilaan, raikkaaseen veteen, tarpeellisen suolan kanssa. Mitä päälle mahlaksi nousee, se kuoritaan pois, jonka perästä soppajuurikkaita, muutamia muuruuteja, persiljaa ja yksi selleri, hitunen murennettua inkivääriä ja yksi purjolaukka pannaan sekaan; tämän perästä se vaan saapi hienosti porista tasaisella hiilivalkealla; kuinka kauan, sen keittäjä itse määrätköön, mutta aivan välttämätöntä on, että keittäminen tapahtuu verkalleen ja tasaisella valkealla. Puljongin valmiiksi tultua se siivilöidään karvasihdin läpi ja asetetaan selvenemään. Sen kylmettyä kuoritaan kaikki rasva pois, ja kuin se sitten tulee käytettäväksi, kaadetaan se varovaisesti siihen keittoastiaan, jossa se taas kiehutetaan. Jos tahdotaan kaunista ja kirkasta puljonkia, keitetään se päivällä ennen, niin että se itsestään selvenee, joten siitä aina tulee parempaa. Jos keitettäissä nähdään, että se pysyy vaalakkana, niin sopii panna naula uutta häränlihaa, juuri kuin puljonki alkaa valmistua, sillä tämä on hyvä selvityskeino, niin että päästään käyttämästä munanvalkoisia ja siivitsemistä salveteilla, joten sitä muutoin selvitetään. Puljonkia kannetaan esiin kupeissa."

Lähdenkin tutkimaan tarkemmin, mitä muita hyviä reseptejä kirjasta löytyy.