En ole koskaan ajatellut, että unissakin voi olla haju. Tai no, ehkä kukkaisniitty- tai heinäpeltounissa, mutta sellaisista minulla ei ole tietoa. Viime yönä kuitenkin unessani oli vahva savun haju, jopa niin että melkein lähdin kiertämään taloa ja katsomaan, missä palaa. Järki kuitenkin sanoi puolitokkuraiselle minulle, että ei mikään voi palaa. Kynttilääkin poltetaan takassa ja jalka on tukevaa keramiikkaa, joka ei edes hevin halkea.

Eilen keskusteltiin kyllä tulipaloista ja erityisesti muurin halkeamasta lähteneistä paloista. Taas tuli mieleen äitini karmea lapsuudenkokemus, kun kotitalo paloi maan tasalle. Se tulipalo nimenomaan lähti muurista, sytytti vintin ja romahdutti välikaton melkein mummin ja vaarin päälle sänkykamariin. Onneksi vain melkein, mutta kaikki oli aloitettava alusta.

Muutenkin tämän unen viitekehys tuli eilisestä. Unessa pieni lapsenlapsi kummasteli savuisen kerrostalokaksion oloja. Kämpässä oli varmaan ollut tulipalo, sillä keittiön ja toisen huoneen ikkunat olivat auki ja minä vielä avasin viimeisenkin, jotta tulisi ristivetoa. Kävimme eilen tyttärellä kahvilla ja parhaillaan luen kartanoromaania, josta varmaan uneni nappasi joitakin piirteitä. Tämä on hyvä merkki: alan ehkä olla käsitellyt vanhat kammotukset pois päiväjärjestyksestä, kun nyt jo ollaan tässä päivässä. Pian ehkä siirryn tulevaisuusuniin?

Mies lähti vakuutusyhtiöön kyselemään toimintaohjeita lapsensa puolesta. Vaikka moni asia on vuosien mittaan muuttunut hyväksi, on tässä ilmeisesti pysyvä murheenkryyni isälleen. Minäkin perusmurehtijamummona näen ensimmäiseksi kaikkein pahimmat vaihtoehdot, tavallaan siis haluan eliminoida ne pois. Sen jälkeenhän on vain pieniä murheita!  Tällä kertaa rupesin idiootti ääneen miettimään, onko lapsella mahdollisesti ammatinvaihto edessä.

Minulle maistuu bloggailu nyt paremmin kuin esimerkiksi työhuoneen loppuraivaus. Paljosta ei enää ole kiinni se, että saan verstaan pystyyn. Harjoittelin jo eilen tekemällä yhden vekkivalaisimen nukkekoti Mattilaan. Siitä tuli ruma, joten sitä ei esitellä.

Vekkasin varjostimen naistenlehden mainossivusta ja siitä tulikin ihan kelvollinen. Jalasta tuli ensin liian pitkä pöytävalaisimeksi, joten tein lattialampun, mutta aika tökerön. Tein alustan napista, joka ei millään meinannut pysyä kiinni uudella hienolla sahalla sahaamassani pyöreässä varressa. En nimittäin viitsinyt etsiä kuumaliimapistoolia esille yhden vaivaisen napin kiinnitystä varten. Katsotaan nyt, pysyykö viritys edes pystyssä. Vara-varjostin on olemassa, kuten myös isommassa mittakaavassa tulevaan taloon, mutta sen käytän vasta myöhemmin. Muutama kaunis lasihelmi varmaan muodostaa näiden jalkaosan, jahka keksin miten saan varjostimen pysymään tukevasti paikallaan. Ehkä olisi asiaa askartelukauppaan.

Joulukuvaelma nukketalon edustalle ja uuteen välikerrokseen kehkeytyvät jo mielessäni. Tarvikkeita pitää hankkia tätäkin varten, vaikka vanhoista joulukuusen koristeista saattaa saada yhtä jos toistakin sopivaa rekvisiittaa. Mielessäni on jouluseimi ja joulupukin paja. Jerusalemista  ostamni, porsasmaisen kallis pieni seimi on aikaisemmin ollut ikkunalaudalla, mutta sen mittasuhteet ovat varmaan aika sopivat Mattilan mäkeen kallionkoloon.