En ole pitkään aikaan innostunut mistään ruokakirjasta niin paljon kuin Risto ja Ritva Lehmusoksan uunituoreesta teoksesta Vuoksen lohta ja Pietarin kaviaaria (Otava 2008). Alaotsikko jo kertoo, mistä on kysymys: Imatran seudun gastronomiaa ja kartanoelämää.

Kulttuurihistorialliset keittokirjat ovat muutenkin suosikkejani ja Lehmusoksien teokset erityisesti. Olen nauttinut suuresti istuessani Mannerheimin pöydässä ja vieraillessani Keisarillísen Pietarin keittiöissä.

2030883.jpg

Kuvat on ottanut taitava valokuvaaja Katja Hagelstam ja ne on kuvattu paikallisissa hotelleissa ja ravintoloissa, kuten esimerkiksi tämä kansikuva Imatran Valtionhotellissa. Kirjassa on lisäksi runsaasti museokuvia upeista rakennuksista, historiallisista merkkitapahtumista ja vanhoista ruokalistoista.

Tietysti ruokakirjassa on myös reseptejä, eikä pelkästään loistoravintoloiden listoilta. Kirjasta löytyy niin aitojen viipurinrinkilöiden kuin kaurakiisselinkin ohje.

Kaurakiisseliin liittyy omiakin muistoja, joten otan sen ohjeen tähän:

"Hapattamalla valmistettua kaurakiisseliä on syöty Etelä-Karjalassa kuumana aamiaispuurona maidon ja voisilmän kanssa. Ortodoksisessa perheessä se oli tavallisemmin kylmä jälkiruoka, joka tarjottiin hunajaveden kanssa. Kaurakiisseli kuului ehdottomasti ortodoksisen hääjuhlan ruokalistaan. Seuraava resepti on Matti Larreksen toimittamasta kirjasta Suomalainen ruokapöytä perinteiseen makuun.

  • 1,5 l vettä
  • 7 dl kaurajauhoja tai 3 dl kaurahiutaleita
  • muru hiivaa
  • 1 hapanleipäpala
  • 2 tl suolaa

Sekoita haaleaan veteen kaurajauhot tai -hiutaleet. Lisää peukalonpään kokoinen pala hiivaa ja hapanleipäpala. Anna seoksen hapantua seuraavaan päivään saakka lämpimässä paikassa. Siivilöi liemi pariin kertaan. Keitä lientä koko ajan hämmentäen noin puoli tuntia. Kypsä kiisseli on kiiltävää. Tarjoa voisilmän tai maidon kera."

Joo, kiisseli maistui juuri siltä miltä ohjeen mukaan kuulostikin ainakin nuoren uusmaalaisen miniäkandidaatin suussa, kun Vuoksen varrella kasvanut anoppi sitä suurena herkkuna tarjoili. Oli tekemistä saada nielaistua ne muutamat lusikalliset, jotka pakosta otin lautaselleni. Tästä on aikaa melko tarkalleen 40 vuotta, mutta tässä tapauksessa aika ei edes ole kullannut muistoa.

Mutta Lehmusoksien kirjasta vielä. Siinä kuvaillaan myös ruhtinatar Olga Obolenskin herkkuleivosoppasta, joka on julkaistu Kotilieden kirjastossa vuonna 1931. Mieleeni tuli, että hyllystäni pitäisi löytyä saman kirjan uusintapainos ja oikein muistinkin. Obolenskajan kirjassa on toinen toistaan ihanampia herkkureseptejä, joissa useimmiten ei voita, sokeria tai kermaa säästellä. Uusintapainoksen julkaisivat Imatran Seudun Kotitalousopettajat vuonna 1991.

Ruhtinas ja ruhtinatar Obolenski rakennuttivat itselleen kesähvuilaksi komean Saimaanhovin Vuoksenniskalle ja asuivat siellä vallankumouksen jälkeen vakituisestikin aina vuoteen 1934 asti.

Samoja Vuoksen varren oloja ja hotellien ruhtinaallista elämää kuvailee Laila Hirvisaari omassa romaanisarjassaan, josta ilmestyi kolmas tai neljäs osa tänä syksynä.