Avasin nyt vasta illalla tietokoneen, olen näet tikuttanut sukkaa koko päivän! Tai siis melkein koko iltapäivän. En ihan vielä pääse esittelemään sitä, mutta pian ollaan ensimmäisen sukan kärkikavennuksissa!

Onkin hyvä olla lämpöisiä sukkia varalla, kun lukee uutisia. Niistä se minun kananlihani on peräisin. Sikainfluenssaa on ilmennyt espoolaisesssa päiväkodissa - kymmenittäin kirjoitti nettilehti. Varuskuntiakin on lomakiellossa ja mitä sanovat viralliset tilastot? Edelleen se vähän päälle 200 tapausta koko maassa! No totta Mooses, eihän niitä enempää ole eikä tule, jos ei testata.

Viranomainen sentään, varmaan vahingossa, mainitsee, että pahin influenssa-aalto kohtaa meidät luultavasti kahden viiva neljän viikon kuluttua. Pitää varmaan ruveta ihan tosissaan pohtimaan lääkevarastojen ja ruokavaran päivittämistä.

Tähän espoolaiseen päiväkotiin palatakseni; jo on kumma että ei voida edes sitä kertoa, missä päiväkodissa tämä ilmeisesti aika tehokkaasti levinnyt virus majailee. Se taas kerran avoimen yhteiskunnan avoimesta viestinnästä.

Meillä molemmat olemme riskiryhmään kuuluvia, mutta en pelkää omasta puolestani. Tai aina kai sitä pelkää, jos ihan oikeasti sairastuu. Mutta meillä hyvin lähipiirissä on iäkkäiden vanhempieni lisäksi muita rakkaita, joiden riski sairastua kriittisesti on pelottavan suuri.

Toinen syy äreään kirjoitukseeni on uutinen, joka tällä kertaa oli Porvoosta, mutta koskee varmaan montaa muutakin paikkakuntaa. Kun ennaltaehkäisyn ja kotiseurannan pitäisi kaiken järjen mukaan olla tehokkainta ja etenkin halvinta sairaanhoitoa, niin totta kai säästöt aloitetaan kiristämällä esimerkiksi sokerinmittausliuskojen ja haavanhoitotarvikkeiden saatavuutta. Määrän vähentämisen lisäksi saatavuutta voi hankaloittaa silläkin tavalla, että tarvikkeita  jaetaan vain yhdestä paikasta, ei edes kaikilta terveysasemilta. Näin Porvoossa, muuta ellei niitä olisi pakko antaa ilmaiseksi, niin takuulla jako loppuisi joka kunnassa.

Kirjoitan vielä yhdestä asiasta. Hyvä ystäväni maailmalta kertoi tuskallisesta tilanteesta, joka on hänen työpaikallaan kristillisessä hoitokodissa. Kun laitos on yksityinen, niin kunnat ja valtio viis veisaavat, pysyykö se pystyssä vai ei, joten maksuitoumuksiakaan ei hevin tehdä tällaisena aikana. Ystäväni sanoikin, että rikkaiden asiakkaiden lisäksi vain ihme voi pelastaa arvostetun hoitokodin. Näin seuraavana yönä unta siitä, miten kirjoitin asiasta tänne blogiin ja pyysin teitä mukaan, tilaamaan sitä ihmettä. Joskus pitää uskoa uniaan.