Otin taannoin kuvan ikkunan takana roikkuvasta villiviinistä, oman kuvan siis. Olen nyt muutamaankin kertaan yrittänyt siirtää sitä tänne, muttei onnistu, ei sitten millään. Olen yrittänyt siirtää sitä "naamakuvasi" itseni kuvaukseen, mutten millään saa pienennettyä sopivaksi. Niinpä kuva saa tulla yksinkertaisesti tähän. Juuri siis tähän näin: 

334979.jpg

Jos tässä on hetken päästä vain musta aukko, niin sitten nostan käteni ylös. Palataan uudestaan asiaan keväällä. Silloin näytän varmaan hyvin paljon runollisemmalta, kun olen saanut oksiini tuoreet lehdet. Huomaankin kuulostavani ihan asuntokauppiaan ilmoitukselta. Olenko minä minä vai leikinkö minä minua?

Leikkimisestä puheen ollen: tietokoneen kanssa leikkiminen on joskus vaikeaa, niin on se vaan kivaakin. Iloitsen joka päivä esimerkiksi tästä sivupohjastani ja vaikka käyn kurkkailemassa, olisiko Pohjustuksissa jotain uutta, niin juuri minulle paremmin sopivaa ei ole tullut vastaan. Katsotaan sitten keväällä taas uudestaan sitäkin. Ehkäpä oravat tai kukkaset ovat silloin ajankohtaisia.

Pian luultavasti saan myös tietokoneapua. Mumminmuru on kohta kasvanut niin taitavaksi, että saan tilattua hänet mekaanikoksi auttamaan vaikeammissa ongelmissa. Ikä onneksi ei ole oppimisen este, joten voisimme viimeistään kesällä yhdessä tutkia koneen salaisuuksia. Muru varmaan tulee lomailemaan meille tai ainakin pyöräilee päiväseltään.

Näin vanhemmiten tietysti jotkut asiat vaativat enemmän kertaamista, mutta mitään ei ole jäänyt oppimatta. Tulee mieleen se nuori johtaja, joka aikanaan määritteli muun muassa minut täydellisen osaamattomaksi, kaikin puolin epäkelvoksi ja muutenkin sopimattomaksi palvelemansa firman imagoon, toivottavasti hänkin pian vanhenee.

Vanhamummi opetteli käyttämään tietokonetta muutama vuosi sitten ja on hoidellut koneellaan monenlaisia asioita. Sähköpostista ei ole ollut puhetta, mutta kaipa hän sitäkin käyttää. Vanhamummi 84 v.