... oi jospa oisit saanut olla mukana.

Putte-possun nimipäivää ei sentään vietetty, vaan Tyttären synttäreitä. Tarjosimme siis hänelle ja Lapsenlapselle sauna- & synttäri-illan ja tarjolla oli oikein kolmen lajin illallinen. Alkuruoaksi tein sankarin lapsuudesta olevaa perinneruokaa eli valkosipuli-katkarapuja. Niillähän herkuteltiin joskus 70-luvulla ja hyvältä nuo edelleen maistuvat. Pääruokana oli täytettyä possunfileetä ja pariisinperunoita. Synttärikakku oli mango-valkosuklaakakku, jonka reseptin sepitin vanhojen tuttujen murupohja-tuorejuusto-hyytelökakkujeni pohjalta. Makeutta tuli ihan riittävästi yhdestä valkosuklaalevystä eli sokeria ei tarvinnut lisätä yhtään. Valkoinen osa syntyi purkillisesta maustamatonta tuorejuustoa, purkillisesta flora vispiä, sulatetusta suklaasta ja neljästä liivatelehdestä. Päällisessä on yksi kypsä mango pilkottuna ja purkillinen vauvansosetta plus tietysti liivatetta kolme lehteä. Pohjaan käytin paketillisen ruis-digestivekeksejä ja jotain 75-80 g oivariinia.

Tältä se näytti

1317367.jpg

ja tältä maistui: nam--nam.

Tytär ja Lapsenlapsi viihtyivät, saunottiin ja syötiin. Pojalle olin varannut pussillisen suklaarusinoita, jotka sitten aamulla löytyivät tuvan pöydältä. Onneksi en ollut maininnut niistä sanaakaan, joten poika ei niitä tiedä kaivatakaan ja oli tyytyväinen, kun sai evääksi kaksi Aku Ankan taskukirjaa. Luulen, että me kaikki neljä nautimme ihan vilpittömästi yhdessäolosta, poikakin, jolle aina ei tahdo keksiä mieluisaa tekemistä.

Mutta itku pitkästä ilosta... Heräsin yöllä siihen, että olkapäähän ja käsivarteen sattui. Kun kyse ei ollut vasemmasta käpälästä vaan oikeasta, en ajatellutkaan esimerkiksi sydänvaivoja. Hieroin kättä varovasti ja yritin etsiä tukea tyynyistä ja löysinkin lopulta hyvän nukkuma-asennon. Olin ehkä ollut jotenkin pahassa asennossa, sillä kyynärpäätä kuumotti ja vielä aamulla se taisi vähän punottaakin. Tai ehkä minuun on iskenyt reumatisimi tai muu ennen tuntematon vaiva. Täytyykin ruveta tarkkailemaan säätilan vaikutuksia tassuun.

Eilen tosiaan oli sellainen päivä, jolloin mikään ei meinannut pysyä käsissäni. Tappiolistalle tuli onneksi vain yksi termoskaadin, se johon kaadan aamuteeni. Muut lentelevät esineet eivät sentään hajonneet, mutta termari tipahti suoraan muoviselle nokalleen ja vaikka muuten jäi ehjäksi, niin roskiskamaahan nokattomasta kannusta tulee. Onneksi tytär tuli apuun ja toi tullessaan ylimääräisen termarinsa.