Olimme eilen mukavilla synttäreillä. Sää suosi, itse asiassa liiankin hyvin,  mutta tarjoilut oli katettu varjoisaan katettuun tilaan, jonne tuulenhenkäys osui silloin tällöin. Auringossa emme olisi kestäneet istuakaan. Tarjoilut olivat tosi hyvät: kahta suolaista fantastisen hyvää piirakkaa, pieniä kotitekoisia karjalanpiirakoita, juhlapullaa ynnä muuta tykötarvetta, mansikkakakkua...

Oli mukava tavata sellaisia tuttuja, joita en ole moneen vuoteen nähnyt. Suurin osa vieraista kylläkin oli outoja ja jossain vaiheessa joidenkin aikuisten iisoääninen kälätys ja lasten äänekäs ramppaaminen edes takaisin rupesi ottamaan korviimme. Mutta ajoimme kotiin hyvillä mielin: oli kivat juhlat.

Kun kysyin päivänsankarilta etukäteen, onko tulossa isotkin juhlat, niin hän vähätteli, että eihän nyt muita kuin lapset perheineen. Hyvä etten ottanut sitä tosissani. Vieraita oli vähintään puolen sataa ja kaikki toivat toinen toistaan komeampia lahjoja.

Kotiin tultuamme muistin meidän vadelmat. Olen poiminut vanhasta kasvihuoneesta jo yhteensä lähes 5 litraa vattuja pakkaseen. Tänään saattaa taas olla aihetta käydä katsastamassa tilanne, sillä helle kypsyttää marjat aika vauhtia. Pihalla on myös iso pensaikko villivattua ja nekin alkavat jo punertaa. Näillä sisävatuilla on juuret ulkopuolella, varret katon alla, joten naakat ja varikset eivät ole ainakaan vielä keksineet käydä niiden kimppuun. Marjapuskat ovat myös saaneet olla rauhassa, mutta ehkä linnut tulevat maistelemaan vasta kypsiä marjoja. Ainakin naakkoja on aina kokonainen komppania liikkeellä.

Ensimmäisellä poimintakerralla ei tarvinnut tehdä muuta kuin panna astia oksan alle. Marjat putosivat siihen suoraan, osa poimittiin lattian kautta. Sillä kertaa en ollut varautunut edes kunnon astioilla, mutta tulihan ne kerättyä näihinkin. Kuvakin vähän heilahti.

1247757680_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ostin jo pari päivää sitten talven mansikatkin. Meillä ei itsellä ole mansikkamaata. Tietysti kauppa tarjosi tänään muutamaa euroa halvemmalla, mutta sitä viimeistä hintaa ei kuitenkaan kannata jäädä vahtimaan. Parempi että ovat nyt tallessa. Ostin laatikollisen eli viisi kiloa ja pakkasin marjat puolen litran ja litran rasioihin puolikkaina, päälle ihan vähän sokeria. Säilöntäperiaatteeni oli: joka kymmenes marja omaan suuhun.