Kun useampikin blogituttu on ihan äskettäin vaihtanut sivupohjaa, niin ajattelin, että minä kans´. Kokeilinkin muutamaa, mm. Pohjustuksen herkänkaunista orvokkipohjaa. Joo-o, olihan se nätti, muttei vaan sopinyt minulle. Vanhassa vara parempi, varsinkin kuvien kannalta. Kuka nyt lumisia maisemakuvia haluaisi istuttaa herkään orvokkiketoon? Enkä ehkä muutenkaan ole tarpeeksi herkkämielinen juuri näille orvokeille...

368385.jpg

Tämän kuvan olen ottanut jo aikaisemmin, ehkä tammikuun puolella enkä ole ollenkaan varma, onko pensas nykyisin enää tämän näköinen. Se sopii kuitenkin mielestäni hyvin tähän kylmään pakkaspäivään.

Aurinko paistaa ihanasti ja päätin, että nyt - tänään - pensselit esiin! Onneksi sentään sisällä on lämmintä ja voin vapaasti täältä käsin miettiä, uskallanko yrittää lumen maalaamista vai harjoittelenko yhä edelleen sen katselua. Voivottelu kylläkään ei auta, sillä taitavimmatkin maalarit tekivät jatkuvasti töitä ja harjoittelivat harjoittelemasta päästyään. Silti joskus työ onnistui, joskus epäonnistui. Tämä oli yksi kynnys, josta harrastelijan on päästävä yli. Töitä pitää tehdä, mutta silti omaakaan rimaa ei saa asettaa liian korkealle. Mutta kun joskus näkee onnistuneensa, niin silloin tunne on sanoin kuvaamattoman ihana.