Jatkuu lisäyksellä!

Tämä iltapäivä kuluu rattoisasti luumujen perkuussa. Kivien poistaminen on melkein ikävintä mahdollista hommaa. Poimimme eilen ison kulhollisen luumuja  ja tänään niistä olisi tarkoitus jalostaa hilloa. Itse asiassa on pakkokin keittää, sillä osa oli jo eilen aika pehmeitä. Tulin vain katsomaan, löytyisikö mukavaa hilloreseptiä ja pikaisesti tietysti myös blogistaniaan ja uutisille. Resepti löytyi: mausteeksi suositeltiin kanelia ja rosmariinia. Sitä pitää kokeilla. Muuten käytän hillosokeripaketin kyljessä olevaa perusohjetta.

Hyvänä luumuvuonna olen pakastanut osan sellaisenaan puolikkaina, vähän sokeria vain päälle. Siinä on kiva jälkiruoka tai aamupalan höyste valmiina. Nytkin luumuja on vielä vaikka kuinka paljon puussa, joten voi olla, että osa päätyy pakkaseen.

Kuten etukäteen mainostin, levitimme hallaharson - siis ei lakanaa - luumupuun juurelle ja  sen hyöty oli heti selvä. Aamullakin kun käväisin postilaatikkoreissulla äkkiä poimimassa viimeiset pudokkaat, oli kiva poimia ne valkealta harsolta.

Lisää tekstiä:

Tulin mainostamaan vielä hilloareseptiä,  jos joku muukin vaikka haluaa kokeilla. Suurella vaivalla ja lähes kyynärpäitä myöten mehussa siis perkasin luumut ja sain 1,7 kiloa saalista. Leikkasin samalla luumut noin neljään kappaleeseen, koska kuoret olivat aika kovia ja mukana oli myös raakoja luumuja.

Näitä sitten keittelin hiljalleen puolisen tuntia, niin joo, lisäsin mukaan desin verran vettäkin ettei pala pohjaan. Kiehumassa oli myös yksi kanelitanko ja yksi rosmariinin oksa. Sitten lisäsin hillo-marmeladisokeria (á 330 g) vajaa kaksi törpöllistä.  Toimin ohjeen mukaan ja jopa laskin sokerin määrän yhtälön avulla.  Keitin  hilloa 10 -15 min. Oikeastaan kiehuma-aika oli pitempi, sillä odottelin tiskikoneen ohjelman loppumista. Sain nimittäin koneesta suoraan puhtaat ja kuumat lasipurkit täytettäviksi kuumalla hillolla.

Kanelitangon pesin odottamaan seuraavaa käyttöä, mutta rosmariinin oksat jäivät hilloon. Hillosta tuli kivan kirpeää johtuen raaoista luumuista. Mukaan saattoi livahtaa pari kiveäkin ja ehkä myös mausteet antoivat oman säväyksensä.