Minna Canthin ja tasa-arvon päiväkin sitten oli ja meni. Canth on edelleen Suomen ainoa oman liputuspäivän saanut naisihminen. Kotitalo Kanttila Kuopiossa kuulemma puretaan, ellei ole jo purettukin, eikä tasa-arvokaan ole tainnut yhtään edistyä sitä vauhtia kuin Minna-rouva aikanaan ajatteli. Juu, juu, onhan tämä kuulemma aika tasa-arvoinen maa, etenkin joihinkin muihin paikkoihin verrattuna. Ihmettelen vain, miksi on niin vaikea saada naisille paikkoja esimerkiksi isojen firmojen johtokuntiin ja hallituksiin? Tiettävästi nainen ei ole tyhmempi, ei laiskempi eikä kouluttamattomampi. Työkokemusta johtotehtävistä, organisoinnista ja vastuunkannosta löytyy. Kun itse katselen aikaa taaksepäin suunnilleen 70-luvun alusta lähtien, niin onkohan mikään oikeasti mennyt eteenpäin? Miehet johtavat, naiset ovat suoritusportaassa. Yksittäisiä poikkeuksia tietysti on, kuten oli silloinkin.

Tämä oli minun kansalaisjournalistinen paasaukseni tälle päivälle. Kai. Entistä opettajaani lainatakseni, vaatimaton mutta sinänsä arvokas. Sitähän Hesarissa kohkattiin parin jutun verran kuluneen viikon aikana. Blogikansa vain kirjoittaa hömppää, kutoo sukkaa ja paistaa pullaa blogeissaan eikä ollenkaan ota kantaa isoihin, tärkeisiin asioihin. Ehkäs niihin miesten ajattelemiin juttuihin? Kun en oikein varmasti tiedä, mitä kaikkea tuo hieno termi kansalaisjournalismi sisältää, on varmaan viisaampi siirtyä takaisin tavanomaiseen  kirjoitteluun... hih-hii, ainakin itseäni viihdyttävään.

1390206.jpg

Anteeksi vaan, tuo oli pakko kirjoittaa. Sen verran laiska olen, etten jaksa nyt ruveta hakemaan linkkejä, kuten asiaan kuuluisi. Ja huomautan, että en ole kiiluvasilmäinen telaketjufeministi, vaikka mieheni tätä joskus epäilee. Tuittupäinen ja feministi kyllä, sillä minähän olen nainen ja edustan puolta kansasta.

Hiljainen viikko. Olemme olleet aika väsyneitä ja nuutuneita. Asiaan vaikuttanee tämä talossa vallitseva apeus. Olemme varmaan mitä otollisin kohde kaikille mahdollisille pöpöille. Onneksi olemme toistaiseksi välttyneet tapaamasta niitä naapureita, joiden hyvä tuttu meidän koira oli. Etenkin lapset pysähtyivät aina rapsuttamaan sitä. Mutta emmehän me tietenkään enää joka hetki sure, vaikka taas aamulla kuulin koiran ininän rappujen alla.

Tässä on ollut kaikenlaista touhua, muuta kuin pääsiäisen sanomaan virittäytymistä. Mies on liikuskellut taloon liittyvillä asioilla ja minullakin on ollut erilaista menoa. Pitkänperjantain vietämme kahdestaan, kaikessa rauhassa kotona. Vanhan perinteen mukaan syödään kalaa, lammasta vasta pääsiäispäivinä.

Pyhävieraiden ruokatarpeita ehtii tarvittaessa hakea lauantainakin, mutta mietin, josko sittenkin innostuisin tekemään pashan ja piimäjuuston? Pashaa en ole tehnyt moneen vuoteen, mutta juusto kuuluu asiaan. Kakkukin on tekaistava viimeistään lauantaina. Meillä ei ole mämmin syöjiä. Edes nyt muodissa olevat jatkojalosteet eli mämmistä tehdyt hyytelöt ja parfeet eivät oikein innosta. Kauppalista on joka tapauksessa pitkä, sillä vieraita on tulossa kumpanakin pääsiäispäivänä.

Viinit on muistettava ostaa tänään. Yhtenä pääsiäisenä mies väitti kivenkovaa, että tottakai viinakauppa on auki pääsiäislauantaina. Vieraita oli tulossa ja niin kävi, että jouduimme ajamaan lankomiehelle lakki kourassa muutamaa punkkupulloa kerjäämään. Onneksi tiesimme, että hän pitää kellarissaan aina pientä varastoa ja niin selvisimme tyylikkäästi kekkereistä. Jos kyseessä olisi ollut vain perinteinen perhepäivällinen, olisimme hyvin pärjänneet viinittäkin, mutta ystäviä tuli vähän kauempaakin.

Meiltä jäivät rairuohot  melkein kylvämättä. Unohdin ostaa ajoissa siemenet ja kun niitä ei meidän kaupassa enää toissapäivänä ollut, nappasin  jäniksenruokasäkistä kourallisen kauranjyviä ja herneitä. Kaupan ystävällinen rouva oli kuullut, että kauran pitäisi itää kahdessa päivässä, joten sitä nyt testataan. Mies toi vielä varmuuden vuoksi eilen kaksi pussillista rairuohon siementä, kun kävi toisessa kaupassa. Meillä ehkä on vehmas ruohikko tiedossa viimeistään  pääsiäisen jälkeen. Eilen tuli mieleen käydä leikkaamassa pensaista muutama valikoitu oksa maljakkoon ja samalla reissulla sain muutaman kevätkuvan. Kun muutenkin nostan pääsiäiskoristeet esille vasta lauantaina, niin oksilla on vielä vähän aikaa herätä henkiin.