Eilen tuli jo tunne, että nyt on kaikki reservissä olleet kirjat luettu, mitähän seuraavaksi? Näillä koleilla ilmoilla lukeminen on maistunut, kuten se maistuu myös riippumatossa aurinkopäivinä. Pino Outi Pakkasen dekkareita onkin mennä hurahtanut kesän mittaan. Eilen vielä luin yölukemisena Pakkasen kirjojen sankarittaren Anna Laineen reseptikokoelmaa saadakseni virikkeitä kesän ruokavalioomme.

Mitä kirjoihin tulee, niin on tässä muutakin luettu kuin dekkareita. Kehuin jo aikaisemmin nauttineeni Huovisen Havukka-ahon ajattelijasta, mutten sitten kuitenkaan jatkanut kirjailijan muilla teoksilla. Ainakin Hamsterit ja Lensu ovat hyllyssä, muistaakseni joku kolmaskin, jonka nimi ei tule äkkiseltään mieleeni.

Viime aikoina luetuista pidin jopa Kaksoset-kirjasta, vaikken ole millään muotoa Mary Higgins Clarkin ystävä enkä lukenut häntä moniin, moniin vuosiin. Yritin aloittaa kolmanteen kertaan Paula Havasteen Lapinmaan Nillan, mutta taas jäi yritykseksi. Se on kumma, sillä pidin kyllä saman sarjan muista kirjoista, erityisen paljon Kymmenen onnen Annasta, mutta vähän vähemmän Kotasavun Marjasta. Nilla ei vaan ole maistunut, mutta olkoon!

Viimeksi luin Nancy Hustonin teoksen Syntymämerkki. Se on upea kirja. Olen aikaisemmin yrittänyt lukea Hustonin teoksia, mutta jotenkin en ole saanut niihin otetta, olkoon miten arvostettu kirjailija tahansa. Ehkä voin nyt kaivella hyllyjä, sillä sieltä pitäisi ainakin joku aikaisemmista teoksista löytyä. Ehkä Enkelin kosketus? Tämä Syntymämerkki on palkittu arvostetulla Femina-palkinnolla kirjailijan kotimaassa Ranskassa. Kysymyksessä on sukutarina, jota kertovat neljä kuusivuotiasta älykkäästi maailmaa tarkkailevaa ihmisentainta. Tarina siis kulkee neljän sukupolven lasten silmin nähtynä nyky-Yhdysvalloista taaksepäin aina natsi-Saksaan  asti.

Mitähän seuraavaksi?