Jos oikein valittaisin, voisin kuvailla laajasti ja monisanaisesti oivan kesäflunssan oireita, jotka ovat kiusanneet jo toista viikkoa. Miellyttävä nuori lääkäri lohdutteli ja kirjoitti vahvaa yskänlääkettä. Kuulokin kuulemma paranee olennaisesti, jos vaikun liuottaa korvista. Eikä nilkassa ja isonvarpaan tyvessä ole enempää kihtiä kuin "oireetonta malariaa" (kuten mieheni väitti samalla kun muistutti hyponkondrisista taipumuksistani). Ei, äkäiset muurahaiset ne luultavasti vain ovat pureskelleet lihaisaa varvastani. Tärkeimmäksi parannuskeinoksi kaikkiin vaivoihin ajattelin lempeää keinuttelua riippumatossa kesäisen kirjan kanssa.

Voi olla, että tauti on vähentänyt ruokahaluja, mutta kaikeksi onneksi paino on pudonnut, keväästä peräti viisi ja puoli kiloa. Jatka vaan samaan tahtiin, niin hyvä tulee! Sinänsä ihmettelen, miksei painonhallinta onnistu, sillä en todellakaan syö koskaan sipsejä, viinereitä, namuja, limuja tai muuta välipalaa. Vihanneksia syön sen suositellun viisi kourallista päivässä, perunaa ja pastaa harvoin, leipää rajoitetusti. Totta kyllä, meillä nautitaan hyvien juustojen napostelusta viinin kera perjantai-iltaisin. Makeita jälkiruokia tai kakkusiakaan en tee usein, vain silloin kun tiedän Lapsen tai ehkä Lapsenlapsen tulevan syömäkylään. Laskin joskus kaloreitakin ja kyllä niillä määrillä olisi kuulunut laihtua. On tämä joskus niin väärin, niin väärin. Mikä neuvoksi?