Nyt on harmaatakin harmaampi aamu, vaikkei sentään sada. Ellen ole erehtynyt, niin viikonlopusta on kuitenkin luvassa keväinen ja toivottavasti myös aurinkoinen. Kävelylenkkini ovat vielä olleet lyhyitä, sillä olo ei todellakaan ole vielä kovin hyvä. Eilenkin oli pakko ottaa päivänokoset, mikä saattoi johtua kuntoon nähden turhanpäiväisestä komeron raivaamisesta. Toivottavasti olo pian paranee ja uskallan lähteä vähän pidemmälle kävelylenkille.

Maisema on täsmälleen tällainen, harmaa ja epämaaräinen. Mutta pianpa se tästä kohenee.

466979.jpg

Viikonloppuna kuulemma odotetaan lintusten sankoin parvin tapahtuvaa kevätmuuttoa. Kiurun lisäksi me emme ole osuneet näkemään tai kuulemaan vielä muita kevätmuuttajia. Emme tosin ole muualla näitä tarkkailleetkaan kuin omalla terassilla, mutta siinäkin olemme hyvissä tarkkailuasemissa. Lokit tietysti huutelevat pellon yli kaarrellessaan. Variskin teki eilen ahkerasti pesää. Se nyhti männystä ja lahosta koivusta aika isoja risuja ja kuljetti niitä valitsemaansa pesäpuuhun, joka tosin oli näköetäisyytemme ulkopuolella. Tohkeissaan lintu oli kupsahtanut kerran selälleenkin ja tipahtanut oksalta monta metriä ennen kuin sai ilmaa siipiensä alle, kertoi perheemme luontotarkkailija.

Tikat kirskuttavat pihapiirissä päivittäin.  Isäntä sanoi nähneensä kaksi kappaletta harmaapäätikkoja kisailemassa männyn rungolla. Minä en ollut tästä lajista ikinä edes kuullutkaan--- Palokärjen sentään tunnen sekä äänestä että ulkonäöstä ja se ilmeisesti parhaillaan varmistelee oman reviirinsä rajoja, kun ääni kuuluu milloin kauempaa, milloin lähempää. Sen reviiri on kuulemma aika iso: puolitoista kilometriä. Pihan vakiovieraana on käpytikka eli isotikka. Senkin tunnen varmasti, vaikka muuten noissa lintulajeissa menen vähän sekaisin. Luonnontieteilijän lapsena ja musikaalisena miehenä isäntä on pienestä pitäen oppinut tuntemaan lintuja sekä ulkonäön että laulun perusteella. Ei silti, kyllä meidänkin isä opetti lapsilleen aika paljon luonnosta.

Tässä nyt sitten eletään aikaa kevätpäivän tasauksen ja kesäajan alkamisen välissä. Kellot siirretään - ei yhtään kiva - ja vietetään sunnuntaina Kevät-Maariaa eli kirkkovuodessa Marian ilmestyspäivää. Enkelin vierailusta tasan yhdeksän kuukauden päästä juhlitaan Jeesus-lapsen syntymää. Vanha kansa on tietysti ottanut tästäkin päivästä ennusmerkkinsä. Esimerkiksi "Mikä Maariana katolla, se Erkkinä maassa". Erkinpäivä on toukokuun puolivälin paikkeilla. Minulle itselleni Marianpäivä on yksi iso merkkipaalu elämässä.