Maalasin nukketalon seinät äsken toiseen kertaan ja nyt niistä tuli vähän tasaisemmat. Katolle ei enää tarvinnut tehdä mitään; maali jopa on kuivunut. Minulla oli jo vaihtoehtosuunnitelma, jota itse asiassa harrastusta kummasteleva mies ehdotti. Jos maali olisi ollut vielä märkää, olisin ripotellut kuivikkeeksi ruisjauhoja. Sitä nyt en sitten päässyt kokeilemaan.

Pinkeistä nurkkalaudoista ei enää ole tietoakaan, vaan talo on nyt kauttaaltaan ulkoa punainen, nurkkalaudat valkoiset ja katto musta. Maali tarttui muovilistoihin todella huonosti. Huomenna ehkä voin ottaa jo ensimmäiset ennen - jälkeen -kuvat. Nyt mökki on sen verran hankalassa paikassa, etten viitsi yrittää kuvaamista. Se on yhden pahvilaatikon päällä, josta mahdollisesti saan tehtyä vähän koroketta, hyvällä tuurilla jopa kellarikerroksen taloon.

Maatilalle löytyi tänään lisää eläimiä: lammas, emakko, lehmä, kissanpentu ja hevosia. Seeprojakin olisi ollut tarjolla, mutta ne päätin jättää aitan vintille. Tiedän, että kokeneemmat nukketalofriikit vähän ylenkatsovat halpismuovikamoja, mutta kyllä ne ainakin toistaiseksi kelpaavat minulle. Minulla ei ollut lapsena tällaisia, eikä kai kovin paljon muitakaan leluja, joten sekin varmaan selittää innostustani. Mutta haitanneeko tuokaan! Kuten todettu, tämä on naisten ja varsinkin meidän vanhenevien naisten huippusuosittu harrastus.

Pesin eläimet ja sopivaksi leikkaamani ruohomaton kappaleen. Matosta löytyi vaikka mitä, pieniä matojakin, sillä se on muhinut takapihalla kaatopaikkaa odotellessaan. Pesin ja suihkutin sitä desinfioivalla pesuaineella ja nyt se on saunassa. Eiköhän tällä käsittelyllä ainakin eläväiset häviä.

Harmi kyllä, unohdin askarteluliikkeessä kysyä palsapuuta eikä tarpeeksi ohutta rimaakaan ole talossa. Olisin kokeillut ikkunaristikoiden tekoa, mutta se jää toiseen kertaan.