Ostin eilen postilaatikon merkiksi uuden heijastimen ja sille varaheijastimen. Valitettavasti kaikki tarjokkaat olivat joko kovia, joiden naulaamisesta ja paikalla pysymisestä minulla siis on happamat kokemukset, tai oli pehmeitä, mutta turhan houkuttelevan näköisiä varastamista ajatellen. Ostin yhden ovaalin mallisen ja yhden söpön vaaleanpunaisen lohikäärmeen, joista viime mainittu jäi varalle. Se olisi varmaan turhan houkutteleva pitkäkyntisille. Arvelisin, että nämä "heijastinvarkaat" olivat ohi käveleviä pikkukoululaisia, tyttöjä tai poikia, jotka eivät tarkoittaneet ollenkaan pahaa. Mukavia lapsia, joista useimmat heilauttavat iloisesti kättään ja moikkaavat.

Ovaalin heijastimen naulasin kuitenkin varmuuden vuoksi kiinni seitsemällä naulalla. Se on pysynyt ainakin kauemmin paikallaan kuin edeltäjänsä eli oli ainakin illansuussa vielä tolpassa. Jos sen aikoo repiä irti, niin saa askarrella aika kauan!  

Kuten arvata sopii, myös minun on pakko katkaista ajatukset Jokelasta ja siksi höpötän jonninjoutavaa, väheksymättä sinänsä pientenkään turvalaitteiden, esimerkiksi heijastimien merkitystä. Soitin illalla tyttärelle kysyäkseni miten poika, 9 v. reagoi tuohon kauheaan tapaukseen ja mitä koulu oli tehnyt. Koulussa oli ollut aamulla muistotilaisuus ja sitten vielä erikseen käsitelty asiaa luokissa. Olipa vielä lähetetty kotiinkin neuvot miten äidit ja isät vastaavat kysymyksiin ja muutenkin toimivat. Lapsen isä oli tullut iltapäiväseuraksi, joten sikälikin asia oli hoidossa.

Otin jonkun kuvankin tänään, mutta puolitangossa olevat liput ja tuomiokirkon enkelit ovat varmaan jokaisen mielessä niin syvällä, ettei kumpaakaan tarvitse edes näyttää. Etenkään kun kamera ei ole tässä ihan nyt käsillä, vaan jäi alakertaan.

Kävimme päivällä sairaalassa tapaamassa isääni, vointia kyselemässä ja kyselemässä myös, miten äiti voi. Häntä olimme katsomassa eilen, silloin - juuri silloin - kun oli koululla tilanne päällä. Ihmettelimme vain nyt omaa tyhmyyttämme, kun kuulimme kaukaa hälyautojen ääniä koko ajan, mutta emme älynneet edes teksti-teeveetä avata. Sinne ne olivat menossa ja jos paikalla oli sata poliisia, niin varmaan niitä ajelikin pitkin kaikkia mahdollisia kinttupolkuja halki etelä-Suomen. - Isä joutuu viettämään ainakin isänpäivän vielä sairaalassa, joskus ensi viikolla on sitten toiveita päästä kotiin. Suunnittelen isänpäiväkakkua sen varalle, että joku perillisistä tulisi tänne isäänsä onnittelemaan. Siitä voi sitten lohkaista palan terveyskeskuksen vuodeosastollekin viemisiksi.