Jos uurastin itseni väsyksiin ennen kekkereitä, niin nythän mä vasta väsynyt olenkin. Mies valittaa samaa ja lisäksi hänellä on ollut monen yönä suuria univaikeuksia. Se tietysti aiheuttaa sellaisen kivan, jatkuvan kierteen. Tiesin itsekin etukäteen, että näin tässä käy, joten en vaadi itseltäni talon kuuntoonpanoaikatauluja tai vastaavaa. Tehdään vähitellen ja asia kerrallaan. Tänään tyhjensin saunan, sillä aion lämmittää sen illalla itselleni. Jokohan hakisin pienen vihdan naapurin tontin kulmalta? Saunaan oli varastoituna mm. talon leipälaatikko ja erilaista muuta rompetta, jonka olinpaikka oli tärkeä tietää.

Väsymykseni oikein puhkesi kukkaansa eilen illalla, tai voisiko sanoa että purskahti valloilleen. Rupesin nimittäin itkeä vollottamaan niin ettei siitä meinannut loppua tulla. Aiheena oli erilaisia syitä, jotka normaalitilassa olisivat kai pääasiassa naurattaneet. Ei nyt. Ehkä uusilla kolesterolilääkkeilläkin on oma osuutensa väsymykseen tämän ihan oikean fyysisen työn ja henkisenkin stressin ohessa.

Työt eivät tietenkään loppuneet juhliin, vaan nyt pitäisi saada jotain aikaiseksi kasvihuoneella ja kasvimaalla. Raparperi ja piparjuuri pitäisi siirtää uudelle kasvimaalle, samoin yrttitarha ja sitten vielä maa-artisokat. Eilen kaivoinkin niille tehtävää penkkiä vähän enemmän kuin mihin olisi ollut voimia sekä kärräsin kottikärryillä multasäkkejä yhteen suuntaan ja pöllinpätkiä toiseen suuntaan. Nämä pöllit olivat peräisin vuosi sitten kaadetusta isosta pajusta ja ne ovat minua ärsyttäneet kasvimaan vierellä siitä lähtien. Ajattelin, että niistä voisi tehdä siltaa pihasta kasvimaan puolelle, mutta kuulemma siltaa ei tule. Tai jos tulee, niin se tehdään täyttämällä oja salaojaputkella ja hiekalla. Ja minä kun haaveilin kaarisillasta! Sitä pitkin olisin tepsutellut aamukahville kasvihuoneelle.

Kuljetuksiin en saanut traktorikuskilta apua, vaikka kyllä hän sitten illalla arveli voivansa ajaa jossain vaiheessa loput multasäkit kasvihuoneelle. Hyvä niinkin, sillä multaa on ainakin seitsemän säkillistä. Ajan autoa, mutten uskalla kajota meidän pieneen pihatraktoriin. Kerran yritin ja hyvä etten ajanut sillä suoraan tammeen. Lahjapensaidenkin istutukseen hän aikoo osallistua - sitten kun se hänelle sopii. Parempi niin, sillä minä ne varmaan kuitenkin istuttaisin väärään kohtaan pihaa ja vähintään ruohonleikkaajan ajoreitille. Pitkien pohdintojen jälkeen paikat on löydetty kahdelle uudelle rodolle. Kolmas on vielä kaupassa, mutta sellaisen mieheni on luvannut minulle ostaa syntymäpäivälahjaksi. Kunhan ehtii. Sen on oltava samaa väriä kuin vanha rodorivistömme, joten valinta on tehtävä tarkkaan. Uudet ovat niin eri värisiä, että ne on istutettava pihan toiselle laidalle.

Siirrettäviä kasveja murehdimme jo etukäteen ja pelkäämme siirron onnistumista. Toinen raparperi on vasta pari vuotta sitten hankittu, mutta toinen on ainakin minun ikäiseni, mahdollisesti lähentelee sataakin vuotta. Yhtä vanha vaaleanpunainen ruusupensaskin pitäisi siirtää uuteen paikkaan, samoin muutamia vanhoja iiriksiä ja pioneja. Siirto on pakollinen, kävi miten kävi. - Vieläkin harmittelen sitä, miksen muuttanut mukanani tähän taloon tullessani lukuisia vanhoja, huolella vaalimiani kukkia ja pensaita. Mummin maatiaisnarsissit ja kaksi isoa pensasruusua varmaan kyydittiin heti seuraavalla viikolla kaatopaikalle, kun asunnon uudet isännät aloittivat piharemontin. Olisi tämäkin pitänyt ottaa talteen:

1581920.jpg

Mies oli jo aikaisemmin tehnyt selväksi, ettei halua kasvimaata ylipäätään ollenkaan ja että se, joka sellaisen haluaa, voi myös ihan vapaasti itse hoitaakin maansa. Se se varmaan oli mulle viimeinen pisara. Hän on kuulemma koko lapsuutensa saanut kitkeä kasvimaata ja nyt on kiintiö täysi. Inhosin minäkin kakarana porkkanan harvennusta ja rehukaalin kitkentää. En moniin vuosiin halunnut ajatellakaan omaa kasvimaata. Nyt kitkeminen on vuosi vuodelta vaikeampaa, kun ei selkä tahdo kestää. Silti nautin suunnattomasti kasvun ihmeestä. 

Sauna tekee varmaan illalla hyvää. Mies on ohutihoinen eikä ihonsa takia eikä muutenkaan halua saunoa. Näin perjantaisin, kun olen illan yksin kotona, voin nauttia omasta saunavuorosta täysin siemauksin.