... ja kotiin tullaan kun keritään. En minä isäntää raaski moneksi päiväksi jättää yksin kotiin, mutta nyt olen lähdössä vähän likkaporukassa parantamaan maailmaa.

Tämä on kirjoitettu jo eilen ja nyt minun pitäisi olla parhaillaan nauttimassa ensimmäistä tervetulodrinkkiä... Palaan viimeistään loppuviikolla, jolloin olen taas toivottavasti kaikissa ruumiin ja sielun voimissa mukana näissäkin kuvioissa.

Tässä kuitenkin vähän tuoretta kuvasatoa. Ei tämä, sormi lipsahti, mutta matkoille ne ovat nämäkin lähdössä.

1873536.jpg

Nämä seuraavasta vasta ovat tuoreempaa satoa. Ensin aamuista maisemaa parin päivän takaa. Kylmän aamun muisto jäi kuvaankin ja tuntuu vieläkin luissa ja ytimissä.

2032006.jpg

Sitten kuvasin pyhäinpäivän auringonlaskua meidän yläkerrasta käsin.  Vilaus järvestäkin näkyy parvekkeelle nyt kun puista ovat kaikki lehdet jo karisseet.

2032009.jpg

Tämä talitiainen sen sijaan kurkistelee sisään milloin mistäkin ikkunasta. Samalla se naputtelee ikkunanpieliä.

2032012.jpg

Tuon edessä olevan kasvin pitäisi olla aito rohtoaaloe, vaikken onneksi ole joutunut ihan oikeasti testaamaan sen tehoa pahoihin palovammoihin. Niihin sen mehun kuitenkin pitäisi tepsiä. Siksi tätä varsin rumaa kasvia pidetään meillä hengissä varmuuden vuoksi useampana versiona, vaikkeivat ne ole ainakaan talon kaunistuksia.

Mukavaa viikkoa!