Mikä meitä oikein vaivaa, kun emme pysähdy lähimmäisen hädän nähdessämme? Ohi vaan ja lujaa, ettei tarvitsisi auttaa. Ei edes silloin, jos lapsella, vanhuksella taikka kenellä tahansa sairaalla tai vammaantuneella on hätä, niin mikään kello ei kilahda sisimmässä. Tähän asti olen kuvitellut, että edes hätänumerosta saa apua, mutta ei enää siihenkään voi luottaa. Luuria lyödään korvaan, kuten viime aikoina on lehdistä saanut lukea, ja annetaan ihmisten vaikka kuolla kaikessa rauhassa kadulle.

Tässä ei nyt ole tarkoitus parjata tämän enempää hätäkeskuksia, vaikka siihenkin aihetta varmaan riitttäisi. Kerron, mitä luin aamun lehdistä, kun olin tavanomaisella nettilehtien aamukierroksellani.

Törmäsin nimittäin uutiseen, jossa kerrottiin, mitä tapahtui, kun kansanedustaja Tarja Tallqvist kaatui eduskuntatalon vieressä kadulla. Hän ei itse päässyt edes istumaan, sillä jalka oli murtunut. Kukaan ei pysähtynyt ja kymmenen autoakin ajoi ohi. Joku sentään vilkaisi ja varmaan mietti, että mitähän varten tuokin mummeli vesisateessa makaa kadulla. Yhdestoista auto vasta pysähtyi ja kansanedustaja sai apua. Tarja T. jonotti lääkärin vastaanotolle yhtä pitkään kuin kaikki muutkin eli kuusi tuntia. Kukaan ei kertaakaan tullut kysymään häneltä, eikä keltään muultakaan, olisiko tarvetta saada apua vaikka vessaan pääsemiseksi. Laitoin linkin nettisivuille, jotta pääsee blogiinsa lukemaan, miten sairaalareissu kaiken kaikkiaan sujui. Kylmänkalseaa luettavaa ja sen takia sen linkitinkin.

Olen monta kertaa huomannut myös sen, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä näkymättömämmäksi hän muuttuu. Tämän voi hyvin testata vaikka lähimmän Prisman tai Citymarketin käytävällä. Sitä voi vaikka jäädä päin tohottavan nuoremman ihmisen alle, ellei itse ehdi väistää. Ehkä kaatunut mummo on erityisen näkymätön? Tällainen näkymättömyys alkaa jossain viidenkympin vaiheilla.

--- Tämä päivä ei säänsä puolesta houkuttele kovin aurinkoisiin ajatuksiin. Aamulla taivas oli sininen, mutta pian jo alkoi kerääntyä raskaita pilviä ja nyt kuuluu ensimmäiset sadepisarat tippuvan. Eilen en käväisytkään kasvihuoneella, mutta nyt pitäisi käydä kastelemassa tomaatintaimet, kurkkut ja salaatti. Ja myös muutenkin katsomassa, että kaikki on hyvin, ovi paikallaan ja niin edelleen. Rucola ja purkkisalaatista kasvatettu lehtisalaatti on jo syömävalmista. Tomaatti kukkii ja niin tekee parissa amppelissa jo monta vuotta talvehtineet mansikatkin. Ensimmäiset kypsät marjat saattavat olla pian poimittavissakin..