Kirjoittelen tätä seitsemäntoista asteen lämpötilassa. Oli energiansäästötavoite mikä tahansa, niin se on jo liian vähän huonelämpötilaksi. Sormet ovat jäässä! Työhuoneen toinen patteri ilmeisesti haluaa vielä viettää kesälomaa ja toinen on ns. senkin takana, joten sitä ei voi panna päälle. Tämä senkki on tarkemmin sanottuna vanhoista lundioista kasattu matala kaappi, josta suunnittelin maalaustarvikekaappia. Se on ollut vähän hukkakäytössäkin, mutta jospa siirtäisin sen nyt toiseen paikkaan? Paikka ei ole hyvä, mutta niin ainakin saisi lämpöä kamariin. Mahdollisesti kaapin takapuolelle voisi pinota sievän kasan laatikoita, joissa on erilaista nukkekodin rakennus- ynnä muuta puuhamateriaalia. Kaapissa näet ei ole takaseinää ja sen takia sen sijoitinkin seinän viereen tai siis sähköpatterin eteen.

Käsieni, kuten jalkokenkin verenkierto on aika surkeassa tilassa. Kutomani vaaleanvihreät unisukat lämmittävät yöllä ja pysyvät kohtuullisen hyvin jalassa aamuun asti, mutta nyt harkitsen vakavasti unikintaiden neulomista. Mies meinaa tikahtua nauruun pelkästä ajatuksesta, vaikkei muuten paljon naureskelekaan.

Viikolla on tapahtunut kaikenlaista jännittävää, tai no, ehkä ei sananmukaisesti jännittävää, mutta mielenkiintoista kuitenkin. Hankimme taloon turvajärjestelmän, siis sellaisen, joka hälyttää vartiointiliikkeeseen, jos rosvot käyvät talon kimppuun. Systeemi on käteävä käyttää ja siinä on myös sellaiset painikkeet, joilla saa suoraan yhteyden vartiointiliikkeeseen esimerkiksi silloin kun tarvitaan apua vaikka poliisin tai ambulanssin saamiseksi. Muuten yhteydet toimivat gsm-liittymän kautta, näin olen sen ymmärtänyt. Olemme harkinneet tätä jo pitkään, mutta arvelleet hinnan niin suolaiseksi, että emme edes ole uskaltaneet ottaa asiasta selvää.  Tiettyjen lähtökustannusten jälkeen kuukausimaksu liikkuu jossain kolmekympin paikkeilla ja se ei minusta todellakaan ole liikaa turvallisuudesta.

Toinen turvatoimi on vanhan savupiipun ja muurin tarkistus ja huolto, joka on nyt myös vireillä. Voisimme sitten taas käyttää klapeja lämmitykseen, eikä tarvitsisi hytistä 17 asteessa!  Talossa on vanha leivinuunikin, mutta se on pois käytöstä takaseinän halkeaman takia. Ajatus uunissa haudutetusta ohreryynipuurosta on mukava, mutta tuskinpa sitä kovin usein oikeasti tekisimme.

Influenssa on sitkeä seuralaisemme - tauti jatkuu aina vaan. Tältä viikolta olen peruuttanut kaksi omaa itseäni koskevaa huoltoa, joista mammografiaa yritetään uudestaan kolmen viikon päästä. Olimme kuitenkin jo niin terveen tuntuisia, että kävimme vilkaisemassa vanhusten kuntoa. Taudin takia emme ole uskaltaneet käydä sielläkään moneen viikkoon. Molemmat olivat hyväntuulisia ja näyttivät hyväkuntoisilta, vaikka eivätpä nuo onglemistaan ennenkään ole puhuneet. Sen kuitenkin kuulimme, että taloon tuleva remontti alkaa lähiaikoina. Turvakaiteita, luistamattomia lattialaattoja, rollaattoriluiskia ja sen sellaista tärkeää, jolla varmistetaan vanhusten turvallinen asuminen.

Siitäkään isä ei puhunut, että äiti oli ollut neurologisessa kuvauksessa ja viety sinne kai lähes kantamalla. Mummu-rukka oli ilmeisesti luullut, että nyt häntä viedään väkisin vanhainkotiin. Mutta kun hän huomasikin olevansa taas kuvauksen jälkeen kotona, ei ollut huolen häivääkään. Luulen, että tämä muistamattomuus on yhdenlainen siunaus. Jos ei muista hyviä asioita, niin onneksi ei pahojakaan. - Mieheni sai pikapikaa kutsun neurologille ja aika on jo suunnilleen kuukauden päästä. Ehkä hänellä on tämä sama kuvaus edessä. Syy ei kuitenkaan ole sama, vaikka kyllähän meillä molemmilla jo muistikin pätkii. Pakko se vaan on tunnustaa ainakin itselleen. Stressivuosien veroa kannetaan jälkikäteen.