Illalla istuin tapani mukaan täällä koneen ääressä ja mitä kuuluikaan? Rapinaa koko ajan. Hiiriä, iik! Tänään kyllä hommaan pyydykset ja myrkyt paikalle, sillä talossa eivät hiiret hypi silmille. Eikä ole kiva istua silmät selässä vahtimassa, milloin rapistelija "hyökkää". Käsien taputtelu ja muu kolistelu ei tepsinyt pätkääkään, eikä ihme. Mulla nimittäin on käytettyjä yöjäätelökuoria roskiksessa ja niitä se pentele käy hakemassa. Roskapussi saa tietysti vauhtia ja ensimmäiseksi vein sen yöksi vessaan. Mutta jos ei hiiri saa jäätelöpaperia, niin mitä se sitten rupeaa nakertamaan? Värituubeja? Kirjoja? Petivaatteita varavuoteesta?

Ihmisetkin aiheuttivat eilen huolta ja vaivaa. Kirjoitinkin jo pitkän tarinan seikkailusta, jonka keskellä mieheni parhaillaan on, mutta pyyhin sen varmuuden vuoksi pois. Jos vaikka Pankintäti sattuisi harrastamaan bloggaamista ja osuisi tänne vahingossa, niin tunnistaisi jutusta itsensäkin. Tarinan ensimmäiset osat näyteltiin ennen pääsiäistä, nyt ovat menossa osa III ja luultavasti pian myös osa IV. Sitäpaitsi jotta joku ymmärtäisi ongelman, joutuisin selvittämään liian paljon intimiteettisuojan ja pankkisalaisuudenkin alaisia asioita. Sanon siis vain, että ex-possupankkiin emme ikinä vie senttiäkään omia rahojamme. Emmekä suosittele sitä muillekaan.

Eilen näin ensimmäiset leskenlehdet. Lumikellokin kukkii pihassa, tosin pensaiden juurella asuvat lumikellot olivat kukassa jo ennen viimeisiä lumipyryjä. Joka syksy puhumme tulppaanien ja krookusten sipuleista, mutta aina ne jäävät istuttamatta. Sen sijaan myöhemmin keväällä tontin laidasta nousee upea narsissi, joka komistuu vuosi vuodelta. Se on joutunut pellolle varmaan joskus vahingossa mullan mukana ja ruvennut viihtymään.

493421.jpg

Mutta mikä varmistaa lopullisesti kevään tulon? No tietysti sirkus kaupungissa! Eilen ja toissapäivänä pitkät punaiset rekat matelivat kohti keskustaa. Täältä meidän kulmilta se aina aloittaa Suomi-kierroksensa ja taitaa tänne myös lopettaa.

Tämä Suomen Tivoli on - ellen täysin erehdy - entinen Sirkus Sariola, legendaarinen keravalaisen suvun omistama tivoli, joka toimii ties kuinka monennessa sukupolvessa. Sillä oli aikaisemmin matkassa eläimiäkin, ainakin käärmeitä ja norsu, silloin kun sitä vielä pidettiin soveliaana. Nyt ei ainakaan elefanttia enää saa kuskata ympäri maata. Mies muistelee, miten hän kävi aikanaan katsomassakin omassa tallissaan talvehtivaa norsua. En muista, oliko hän silloin itse pikkupoika vai kävikö esittelemässä ihmettä omalle pojalleen.

Yritin ottaa ohi huristelevista sirkusrekoista kuviakin, mutta ne ovat niin sameita ja haaleita, että jääkööt esittelemättä. Tämän sameuden yhtenä syynä on tietysti etäisuus ja kuvaaminen autonikkunan läpi, mutta myös kummallinen autereisuus. Syy selvisi aamun lehdestä: Venäjän, Valkovenäjän ja Ukrainan peltojen kulotukset ja metsäpalot ovat tuoneet etelä-Suomen ilmaan runsaasti vaarallisia pienhiukkasia. Ilmankos silmät ja nenä vuotavat. Kuulemma jopa kuolemantapauksia on odotettavissa. Hui.