Innostuin eilen tekemään taas yhden version tuorejuustokakusta, kun tulossa on ruokavieras. Tytär muutti aikatauluaan ja tulee vasta huomenna, mutta tällekin päivälle osui ohjelmaa. Vietämme illalla isovanhempien päivää eli meidät kutsuttiin iltakahville. Lapsenlapsi kuuluu leipovankin meille jotain. Mukava odottaa iltaa!

Isäntä esitti eiliselle illalle toivomuksen: teepä eukko kinkku-pinaattipannaria. Ja minähän tein. Tämä on kevennetty versio isännän lapsuuden muistosta eli läskipannukakusta, jota hän aina välillä haikailee. Tavalliset vehnäjauhot tosin olivat melkein lopussa, mutta panin tilalle spelttijauhoa ja se oli onnistunut ratkaisu. Pistelimme kumpikin pannaria poskeen hyvällä ruokahalulla ja silti sitä jäi vielä tällekin päivälle välipalaksi. Ellei sitten isäntä lopettanut sitä yöpalanaan. Siteeraan tässä Vihtorin ja Klaaran Vihtorin vaatimatonta lausuntoa isosta lammaskaaliannoksesta: "Kyllä minä sen yksinkin lopetan".

Myös kakusta tuli hyvä. Koemaistelin sitä jo aamulla, samalla kun irrotin aika pehmeärakenteisen kakun vuoasta ja taiteilin lautaselle. Pelkäsin, että kakku olisi vähän hapan, kun pakastevadelmissa ei ollut yhtään sokeria ja suklaana käytin osaksi tummaa, väkevää suklaata enkä lisännyt kovin paljon sokeria. Maut olivat tasaantuneet yön aikana. Tämä kakku luultavasti ei säily kovin montaa päivää, kun siinä on aika paljon pakasteesta sulatettuja vattuja.

Kirjoitan reseptit erikseen ja kummankin omaan kategoriaansa, sillä muuten en itsekään löydä niitä myöhemmin. Toinen on arkiruokaa, toinen leipomus. Yllätys, yllätys.