Joulu tulee, mukavaa! Hyvää joulua haluan toivottaa kaikille. Toivottavasti tämä toivotukseni tavoittaa jonkun lukijan. Rakastan joulua, joulun valoja, iloa, hyvää ruokaa, läheisten tapaamista ja etenkin lahjojen saamista ja lahjojen antamista. Juhla aloitettiin jo viikolla, joten siis talo on periaatteessa siivottu jo joulukuntoon ja osa ruuistakin on hyvin valmiina. Kinkku haetaan kaupasta huomenna ja paistetaan ehkä vasta aattoiltana, sillä aaton vietämme kaikessa rauhassa kahdestaan. Tänään aloittelen varmaan hokkalooran eli perunalaatikon tekoa. Lanttulaatikko on pakastimessa valmiina ja pieni porkkanalaatikko ostetaan kaupasta. Silakat pannaan itse marinadiin, samoin herneet yhdessä punasipulisuikaleiden kanssa. Kumpikin toimenpide käynnistetään varmaan huomenna.

Minttuparfeen ainekset ovat jo kotona: vispikermaa, minttulikööriä, minttuhyytelöä, tomusokeria, minttukarkkeja (niitä "uskovaisten pastilleja" ja kananmuna. Tämä on sellainen meidän perheen - tai ainakin oma ja Tyttären - perinnejälkiruoka, jota ilman ei oikein osaa ajatella joulua. Kun parfeen tekee illalla, voi kokki samalla maistella sopivan annoksen joulunvihreää minttulikööriä...Taidan kuitenkin ottaa varmuuden vuoksi oman luumupuun antia pakkasesta, jotta myös lapsukaiset saavat jälkiruokansa. Ilmaisjakelun lehdessä oli mukavan näköinen, helppo karkkiohje, jota ajattelin kokeilla. Hyvä selitys: en muuten osta suklaata jouluksi, heh-heh saas nähdä kuinka käy.

Lahjat on kääritty paketteihin ja joulupukin asioilla on käyty monessakin paikassa. Tänä jouluna paketeista löytyy mm. kanoja, hamekangasta, kuokkia ja siemeniä, yksi vuohi ja paljon kirjoja. Yhden lahjan sain jo etukäteen: upouuden kameran, jonka käyttöä on mukava harjoitella. Pieninä palasina, sillä käyttöohjeessa on varmaan sata sivua pientä tekstiä.

Aattoiltaa siis on tarkoitus viettää kaikessa rauhassa. Ostetaan pienet nokareet erilaisia herkkuja, niitä joita ei raaskita hankkia isolle joukolle. Syödään, juodaan viiniä, lueskellaan joululahjakirjoja. Sitä ennen käydään joulutervehdyksillä ja hautausmaalla. Joulusaunankin aion lämmittää itselleni iltapäivällä, kuten tapa oli jo kotonani. Ajatus rönsyilee: tästä tuli mieleen se, miten aikanaan ihmettelin appiukon tyyliä. Hän paransi vauhtiaan sitä enemmän, miten pitemmälle aattoiltapäivä kului. Tuntui kuin työt eivät olisi millään loppuneet. Minulle nuorelle miniälle se oli tosi outoa. Olin tottunut siihen, että kuusikin jo koristellaan aatonaattona eikä varsinaiselle aattopäivälle jätetä muuta kuin välttämättömät työt, lehmien lypsyt ja sen sellaiset. Viimeistään Joulurauhan julistukseen lopetettiin työt, ehdottomasti. Tämän saman perinteen olen ehkä siirtänyt Tyttärellekin.