Eilen oli kaikkea muuta kuin kesäkuun puoleenväliin ja viikkoa ennen juhannusta -ajatukseen sopiva keli. Palelimme molemmat ja varmaan sen takia mies keksikin ehdottaa, että tekisimme pitkästä aikaa lämpimiä voileipiä ruoaksi. No mikäs siinä, tein lämpimiä voileipiä.

Talossa sattui olemaan viipaloitua paahtoleipää ja kananmuniakin löytyi. Kaupasta haettiin pötkö goutermakkaraa, iso pussi juustoraastetta, purkki sinappirelishiä sekä kaksi tarjouksessa ollutta kiekkoa vuohenjuustoa. Näistä syntyivätkin oivalliset leivät, koko pellillinen. Vuohenjuustoviipale relishillä voidellulle leivälle, sitten viipale makkaraa ja päälle juustoraaste-munatahnaa. Nmenomaan vuohenjuusto antoikin sähäkän maun muuten tuikitavallisille leiville. Isännälle leivät kelpasivat vielä jäähtyneinäkin iltapalaksi. Nämä kaksi viimeistä leipää on kuvattu vasta tänään, mutta epäilemättä ne maistuvat edelleen hyviltä...

662067.jpg

Lämpimät voileivät olivat suurta huutoa 70-luvulla. Silloin niihin pantiin usein kinkku- ja ananasviipale joko pelkän juustoraasteen tai juustotahnan alle. Tarjolle tuotaessa kuului panna pieni persiljanoksa koristeeksi. 

Monet vanhat ruoat esiintyvät nyt uudessa kuosissa. Tässä voi yllättyäkin. Luin eilen kaljatehtaan uutta reseptivihkosta ja sieltä löytyi ruoka nimeltä tilliliha. Yllätys oli suuri, kun rupesin tutkimaan ohjetta. Tykötarpeiksi tarvittiin vasikan ulkofileetä, siis todella: vasikan ullkofileetä. Vasikkaa en muista nähneeni kaupassa vuosikymmeniin, ellei se nyt ihan juuri ole tullut valikoimiin. Toisekseen: ulkofileetä tillilihaan? No, kun luin ohjeen loppuun, niin asia selkeni. Tämä mainittu ruhonosa paistettiinkin ensin kokonaisena kappaleena pannulla, pantiin loppukypsymistä varten uuniin ja vihonviimeiseksi kääräistiin hetkeksi folioon lepäämään. Tilliliha-nimi tuli siitä, että folion sisään pantiin myös muutama tillinoksa. Höysteeksi tarjottiin kastike, jossa oli sata grammaa voita, neljä desiä punaviiniä, sipuli ja tilliä! Siis aika kaukana mennään vanhanajan tillilihasta, mutta epäilemättä hyvää ruokaa, ei siinä mitään.

En enää hämmästynyt, kun luin vihkosesta lammaskaalin ohjetta. Se ei ollut lähelläkään Vihtori ja Klaara -sarjiksen Vihtori Vuorenkaiun lammaskaalia, vaan uunissa paistettu lampaanviulu, jolle tehtiin "kaalilisäke" valko- ja ruusukaalista.