Vaihdoin tämän ihanan pohjan, jonka tekijä on Puvustamon Elegia. Huomaa ylälaidassa oleva linkki sivupohjiin! Kittän ja kumarran! Olen käynyt vähän väliä katsomassa tätä, mutta säästänyt joulun aikaan.

Näiden ruusujen kera, nautitaan joulun valoista ja eilen sytytetystä ensimmäisestä adventtikynttilästä. Hyvää adventin aikaa!

Tämä on myös muistokynttiä.

Nyt alkaa kilpailu siitä, kuka osuu tasalukuun 60 000 tai lähimmäksi sitä! Palkinto tulee varmasti, mutta sitähän en etukäteen aio kertoa. Kaikenlaiset tontut kuljeskelevat nurkissa, joten ei sitä koskaan tiedä, mitä jättävät postitettavaksi. Käy sinäkin vähän väliä kurkkaamassa ja jätä puumerkkisi! 

Tässä on tietysti vähän fuskua mukana, sillä aikaisemmin laskin yhteen Varalla-bloginkin kävijät, mutta nyt täytyy ahertaa vain tämän yhden kanssa. Kävi niin, että joskus syksyllä menin hukkaamaan sieltä laskurin enkä enää löytänyt sitä, saati että olisin osannut laittaa paikalleen. Mutta käykää ahkerasti: vesijohtoa tarvitaan yhäkin lisää Afrikkaan!

Muita kuulumisia olen päivittänyt viime päivinä jonkun verran tuonne bloggerin puolelle. Siellä on jotain sairausasiaa ja kerron myös hautajaisista, joissa olimme. Tai paremminkin voi sanoa: pääsimme mukaan viettämään hyviä hautajaisia, tutun ihmisen lähtöjuhlaa.

Yhtä seikkaa kummastelin. Onkohan nyt muotia pukea lapsetkin mustiin hautajaisvaatteisiin pienintä kersaa myöten? Siellä kiinnitin huomioni yhteenkin, ehkä vuoden, parin vanhaan muksuun, joka oli vaatetettu täysmustaan mekkoon, mustiin rusettinauhoihin ja taisipa olla vielä mustat sukkahousutkin jalassa. Se näytti oudokseltaan erikoiselta. Useinhan lapset puetaan valkoisiin hautajaisvaatteisiin, mutta en käy usein hautajaisissa, joten en tunne nykytrendejä .

uutisia nukketalorintamalta.

Sain uuden nukketaloni, joka on sinänsä hieno ja vastaa odotuksiani, mutta mittakaava oli pieni yllätys. En vielä ole tullut mitanneeksi sitä, mutta se ei ole ainakaan 1.12. Se tahtoo sanoa, että muutamat tilaamani ja saamani valmiit kalusteet näyttävät aika masiivisilta. Talossa on korkeampi alakerta, matalampi yläkerta ja harjakaton alla vinttikerros. Alakerta vói ollakin "mittakaavassa", muut kerrokset aika matalia. Mutta kun hinta oli hyvin edullinen, ei todellakaan kannata narista.

Hyvä puoli asiassa on se, että nyt on ihan pakko näprätä itse kalusteita. Huono puoli on, että sitä en ehdi tehdä ennen joulua. En muutenkaan ehdi paneutua sisustukseen, sillä nyt seinät ovat valkoiset. Mahdollisesti teen väliaikaisen sisustuksen jouluvieraita varten ja rupean myöhemmin näpertelemään muuta, aloittaen ikkunoiden sisäpuolen karmeista ja ikkunalaudoista. Ulkopuolella onkin komeat pokat, olisikohan pyökkilistaa. Tästä on hyvä lähteä kehittelemään taloa.

Valmiina minulla on kaupasta ostetut kalusteet kylpyhuoneeseen, jotka jo esittelinkin sekä sänkykamariin ja lastenhuoneeseen. Lastenhuone taitaa mennä joulupakettiin. Joitakin pikkutavaoita olen tehnyt, joitakin ostanut sekä tätä taloa että Mattilaa varten. Yritän järjestää Nukketalo Mattilasta jonkinlaisen joulutalon. Sijoitan pienen jouluseimeni ja suunnittteilla olevan tonttulan talon nukkekodin edustalle. Mattilan lehmät ja lampaat pääsevät Betlehemin kedolle, luulen ma.

Ei ole aikomustakaan raijata nukketaloanii vinttiin häpeämään, vaan se saa edelleen olla tuvan kunniapaikalla Saa ainakin lankomies hihitellä maha kippurassa, kun hän jo aikaisemmin kysyi, että minökö sillä leikin. Minäpä minä!

Kokonaan toinen asia on, miten paljon ehdin puuhastella tämän harrastuksen parissa ennen joulua. Mieskin on menoss kaiken aikaa. Jos ei ole tutkimuksissa, on soittoharjoituksissa, jos ei harjoittele, on konsertissa. Niitä on tiedossa vielä ennen joulua ainakin neljä tai viisi. Itsenäisyyspäivän konserttia aion minäkin mennä kuuntelemaan. - Hänen menonsa ovat eivät muuten rajoittaisi minun tekemisiäni, mutta kun on yksi auto, niin pitää aina muistaa katsoa almanakkaa ennen kuin sopii mitään menemistä.

En aloita uutta sairaskertomusta, muttta tällä viikolla miehellä on tiedossa kaksi tutkimusta. Onneksi tuo meidän aluesairaala ei ole satojen kilometrien päässä, vaikka silti menee niissä reissuissa aina kaksi, kolme tuntia vähintään ja kotiin tulee väsynyt mies. Mutta hyvä on kun tutkitaan.

Mutta siitä puhuen, nyt taitaa olla paras pistää omakin pää tyynyyn.

Hyvää viikkoa!