Eilen illalla tuli isäntä sisälle laulaen satakielestä, olisiko operetista Lintukauppias? Sanatkin menevät minulta vähän sinnepäin  ja sitä paitsi maestromme lauloi saksaksi. No, joka tapauksessa satakielen hän oli kuullut ja saman kuulin itsekin jo tänä aamuna. Satakielen suloinen, pulputteleva luritus se oli! Toinen kevään airut näin kauniina helatostaina oli tervapääsky.

592371.jpg

Ja entäs sitten tämä! Kuvan nimi voisi olla Kukkia ja mehiläisiä. Vähän huonosti tuo mehiläinen näkyy, mutta siinä se on, kukassa tehtäväänsä toimittamassa. Tätä on jo suurennettu niin paljon, etten enempää voinut.

Kysymyksessä on luumupuu, jossa toistaiseksi on tasan kaksi kukkaa. Pölyttäjä on asialla, mutta saa nähdä mitä nämä kylmät säät tekevät. Saadaanko yksi vai kaksi luumua? Puumme on vanhaa maatiaiskantaa, joka kyllä on pärjännyt aika hyvin ja kantanut hyvän sadon. Viime vuonna nuorensimme sen eli nämä kaksi kukkasta ovat jo uudesta puusta.

Aamulla ensimmäiseksi kumpikin kurkisti kasvihuoneen suuntaan. Pystyssä on, samoin tikapuut seistä nököttävät paikallaan. Jatkamme siis tänään rakennuspuuhia.

Edittiä illalla

Päivä on ollut jotensakin tylsä, sillä olin orientoitunut ihan muuhun kuin vetelehtimiseen. Olen vain vähän lueskellut ja kävellyt koiran kanssa - silläkin on maha sekaisin. Varsinainen potilas istuu terassilla. Mies on eilisen rakentamisurakan jälkeen ihan reporankana ja valittaa vielä muun lisäksi flunssan siirtyneen nyt häneen. Hänen vaivansa on hyvin krooninen ja invalidisoiva selkävika, joka oikeastaan ei kestäisi ollenkaan näin kuormittavia töitä.

Toisaalta, tehdään sitten kun jaksetaan. Minä vaan olen kärsimätön ja haluaisin saada kaiken heti tässä ja nyt valmiiksi. Enkä kyllä aina muista, miten sairas mies minulla on. Ei hänkään tosin ihan aina ymmärrä, että minun vaivani ovat oikeita. Että kipua voi kokea eri tavalla ja  ihmisten kipukynnykset ovat erilaisia. Ja että jotkut ruikuttavat pientäkin pahaa oloa ääneen, kun toiset kantavat kipunsa uljaasti ja suu kiinni. Nyt olen ehkä vähän kohtuuton. Mies on ollut suunnaton tuki, joka on ainakin kahteen kertaan ollut se luja tukipylväs, johon olen saanut nojata. Miten hän on osannutkin sanoa oikeat sanat oikealla hetkellä, rohkaista ja kannustaa.