Eilinen uhkakuva toteutui. Ukkosti oikein kunnolla ja ukonilma kestikin yllättävän monta tuntia. Vettä satoi, mutta mittarin mukaan ei kovin paljon, vaikka tuntu oli toinen. Yöllä tuli seuraava ukonilma, mutta olin  niin väsynyt, että nukahdin joka jyrähdyksen jälkeen herätäkseni taas seuraavaan. Nyt aurinko paistaa kirkkaalta, siniseltä taivaalta.

791864.jpg

Tämä untuvainen oli oikeasti noin kaksi senttiä pitkä pikkulinnun höyhen ja kuvattu Luonto-lehden sinisen kannen päällä. Kiilto siis on peräisin kansipaperista. Tällä ei ole tietenkään mitään asiayhteyttä tekstiin paitsi sininen väri, mutta kaipasin jotain kevyttä noiden mustien veturikuvien ja synkkien ukkospilvien jälkeen.

Puutarhamaailmaan kuuluu hyvää. Tomaatit kypsyvät, kesäkurpitsat kypsyvät, pavut kypsyvät, herneet ovat jo ylikypsiäkin. Kasvihuoneen vanha mansikka-amppeli tekee toista satoa, vaikkei määrästä kannata tehdä suurempaa numeroa. Marjat voi laskea sormilla. Poteetimaa pääsi kuivumaan niin pahasti, että jäljellä ei ole enempää lehtiä kuin varsiakaan. Oman maan perunat ovat ihan vähän rupisia, mutta maistuvat ihan muulta kuin torikauppiaan kalliit siiklit. Marketin kromosomipottuja nyt ei kannata edes mainita.

Oravat kisailevat puissa siihen malliin, että menossa saattaa olla perheen perustaminen. Yhdet kesäpoikaset ehtivät hyvin kasvaa vielä talvikelpoisiksi. Talveen varautuminen on ehkä myös alkanut, sillä katselimme eilen, miten yksi orava rahtasi linnunpönttöön käpyjä. Kuvaa en tietenkään ehtinyt ottaa. Toinen, mistä haluaisin kuvan, on pihassa lentelevä pikkuinen helikopteri eli joku korentolaji. Kamera, sormi ja silmä eivät kerta kaikkiaan joudu toimimaan tarpeeksi nopeasti.

Koulut sitten alkoivat. Tytär kertoi, että poika oli ollut ihan pihalla lukujärjestyksestä, mutta kaipa se siitä selkenee. Lapsi on toistaiseksi vielä innostunut opiskelija ja toivottavasti into säilyy. Nyt kolmannella luokalla tuleekin paljon uusia asioita, mutta opettaja on entinen.