Kun äsken aurinko oli laskemaisillaan ja samaan aikaan alkoi pyryttää lunta, oli aurinko ja koko taivaanranta jännän utuisen puuterin peitossa. Sitä kesti vain hetki: aurinkokaan ei ehtinyt laskea kun jo pyry lakkasi. Tällaiset luontoilmiöt pitäis opetella tallentamaan omaan muistiin. Valokuvissa ne eivät koskaan toistu samalla tavalla, eivät ainakaan tavallisella kameralla. Muuten päivä on ollut ihanan aurinkoinen. vaikka aamun lähes 30 asteen pakkanen taisi olla tämän talven ennätyslukemia.

Kiitän teitä, hyvät ystävät, eilisistä kommenteistanne. Totta on, että Maan korvessa -laulu koskettaa ainakin meidän ikäisiämme. Mutta me lauloimmekin sitä kotona ja koulussa, moni pyhäkoulussakin. Miten lie nykyisin laulun laita? Mitkä laulut jäävät meidän lastemme ja lastenlastemme saamaksi kulttuuriperinnöksi?

Koulussa laulettiin aika paljon. Osa lauluista oli nyt aikuisen mielestä kaikkea muuta kuin lapsille sopivia, vaikeitakin olivat. Ainakin Kilpisen "Kuin puro hiljaa helää ja luopi kultatähkät pajurukkaan" jätti tässä suhteessa lähtemättämän muistijäljen. Me myös lauloimme vielä keskikoulussakin virren aina uskontotunnin aluksi. Ei sen takia, että opettajamme olisi erityisesti korostanut tunnustuksellista uskonnonopetusta, vaan yleissivistyksen takia. Erityisesti jäi mieleeni hänen - tulevan kirkkoherran - komea körttityylinen veisuu taukoineen ja loppukiekaisuineen, jotka hän myös meille neuvoi. Missäpä me sitä muuten olisimme kuulleet tai ymmärtäneet, tehdastaajamassa kun asuimme emmekä olleet herätysliikkeisiin kosketuksessa. Opettelimme suunnilleen kaikki virret, monet sanatkin ulkoa.

Sitä paheksun, että menivät muuttamaan vanhojen virsien sanoja. Ns. uudistuksesta on aikaa ties kuinka kauan, varmaan jo parikymmentä vuotta. Niin vain kävi, että ainakaan itse en ole oppinut yhdenkään uudistetun virren sanoja, mutta voihan tietysti olla niinkin, että en veisaa kovin usein. Joka tapauksessa vanhat tutut sanat nousevat pintaan, eivät uudet.

Olin eilen aamulla vähän apea, mutta päivä parani iltaan mennessä. Huomenna on vilskettä. Tytär kutsui kylään, kertoi leipovansa kakunkin valmistumisensa ja syntymäpäivänsä kunniaksi. Toinen tytär puolestaan tulee meille syömään. Hän sai hakemansa työpaikan, josta olemme todella iloisia. Nyt ratkesi kai tulevaisuudenkin suunta luonnollisella tavalla, kun paikka on omalta alalta.