Uh, harmaa ja sateinen lauantaipäivä ja loputkin lumet ovat jo sulaneet. Tänään kai joulupukit marssivat vähän siellä sun täällä avaamassa joulukatuja, mutta sellaiset paikat kierrämme nyt kaukaa. Olisikohan kauppakeskuksessa illalla ilotulitus, kuten on ollut tapana?

Talossa ei ole suurempia huolia eikä murheita, mutta tämä pimeä ja kostea päivä jotenkin masentaa. Eikä itselläni mieli ole kääntynyt vielä oikein joulun suuntaan. Jotkut ovat todellisia jouluihmisiä ja aloittavat hyvissä ajoin. Rakastan minäkin joulua, mutta kohtuudella. Yritän muistaa joulun sanomaa ja sen, että kaikkea ei tarvitse olla pöydässä, kaikkea ei tarvitse tehdä itse eikä joka paikassa muutenkaan hössöttää..

Lahjoista en kuitenkaan luovu. Ostin eilen laatikollisen tavaraa, kun osui sopiva tilaisuus. Periaatteessa lasten lahjat on nyt järjestyksessä. Lastenlapset varmaan ovat vasta kaavailemassa omia pitkiä lahjalistojaan, joten pukinapulaiset viestittävät vasta myöhemmin toiveista mummille ja ukille. Kovin tyyriisiin lahjoihin tässä ei kyllä ole mahdollisuuksia. Kun itse rakastan lahjojen saamista, niin en osaa olla niitä antamattakaan. Kunpa vielä saisin Herra mieheni tajuamaan tämän seikan.. Joulukorttipaperinkin kaivoin jo ylähyllyltä ja alan vähitellen suunnitella kortteja. Kun en ole mikään pipertäjä, niin ehkäpä vedän suuria linjoja vesivärillä...

Tuntuu lähes uskomattomalta, että joulu tosiaan on jo runsaan kuukauden päästä. Mitä tulee joulumieleen, niin tuleehan se aikanaan ihan samalla tavalla kuin joulukin, takuuvarmasti joka vuosi. Kynttilät sentään tuovat valoa ja samalla iloa, mutta varsinaiset jouluvalot me kaivamme esille vasta adventtina. Naapurit näköjään ovat jo virittäneet valojaan. Hyvä niin, mutta onneksi jokainen voi itse päättää aikataulusta.

Pohdin edelleen ulkoasua. Pitäisikö sittenkin vaihtaa talvisempi maisema?