Olen jo jonkin aikaa katsellut luumupuuta sillä silmällä, että pian voisi ehkä suunnitella luumuhillon keittämistä. Kuvaa tarkkaan tutkimalla voi päätellä, että luumuja tulee kohtuullisen hyvä sato. Tänään päätimme levittää vaikka jokun vanhan lakanan puun juurelle, jotta hedelmät olisi helppo kerätä talteen. Isäntä jo kävi leikkaamassa ruohon puun alta ja nyt vain odotamme vähän kuivempaa päivää. Elleivät sitten linnut ja oravat ehdi poimimaan satoa ennen meitä. Luumu on vanha maatiaislajike, kestävä ja satoisa. Ja makoisa.

Silti, jos sateet jatkuvat, on muumiotauti ikävä riesa myös luumussa. Kuten vanhoissa omenapuissammekin, satoi tai ei. Onneksi omppujen maku ei ole kovin häävi, joten mädätkööt rauhassa. Tässä on yksi syy, miksi hankimme viime vuonna kaksi uutta omenapuuta ihan eri paikkaan. Ne ovat edelleen elossa, mutta surkeita rääpäleitä. Jäniksetkin vähän kurittivat niitä talvella.

1876690.jpg

Muutenkin tässä on viime päivinä inventoitu puutarhan satoa. Kesäkurpitsa- ja kurkkukausi on lopussa, mutta kumpaakin tuli ihan kelpo sato. Tomaatteja on kasvihuoneessa vielä kypsymässä vaikka miten paljon, enkä kai koskaan ole syönyt niin makeita tomaatteja kuin tänä vuonna.

Eilen söimme ison annoksen keitettyä Uudenseelannin pinaattia eli sadon suunnilleen loppuun. Tietysti jos syksy tästä lämpenee, niin uutta lehteä voi vielä kasvaakin varsiin kun vain muistan käydä kastelemassa sitä. Se nimittäin oli pakko kylvää kasvihuoneen ruukkuun, kun tapani mukaan unohdin kylvää ja kasvattaa sitä tarpeeksi ajoissa keväällä.

Salaatit, rukolat ja basilikat on syöty viimeistä lehteä myöten. Pavuista ja sipuleista en viitsi kirjoittaa muuta kuin että edes siementen vertaa ei niistä korjattu satoa. Eli miinukselle menivät. Perunahan meillä ei ehtinyt edes maahan tänä vuonna.

Sen sijaan keväällä uuteen paikkaan istuttamani maa-artisokka tekee parhaillaan kukkia, kuten kuvasta näkyy, joten viimeistään keväällä meillä toivottavasti syödään maa-artisokkavuokaa. Tätä kasvia ei varmaan mikään saa hengiltä. Penkin päähän siirretty raparperikin on edelleen hengissä ja varmaan ensi keväänä jo satoisakin.

1876709.jpg 

Kun tämän päivän sade alkoi vasta iltapäivällä, ehti mies leikata ison alueen nurmikosta. Minä perkasin yhden kukkapenkin.

Suurempi urakka oli kuitenkin se, kun heti aamukahvin jälkeen teimme kaatopaikkakeikan. Pihassa lojuneet laudanpätkät ja muu rakennusroju ei nyt sitten enää kiusaa herkkämielisimpienkään silmiä. Joku varmaan kyllästyi kun olen muutamaan kertaan kysellyt rojun roudauksen aikataulua? Onneksi huomasin, kun mies rupesi illalla lastaamaan peräkärryä, sillä hän otti mielellään pikku apulaisen töihin. Nostimme eilen kärryyn ja tänään kärrystä pois yhteensä 600 kiloa lautaa, siis siirsimme kahteen kertaan 300 kiloa maalattua ja maalaamatonta, lyhyempää ja pidempää laudanpätkää. Puutavara oli vuosien mittaan valmiiksi parvekkeella vettynyttä ja lisäksi niin naulaista, ettei olisi ollut järkeä pilkkoa sitä polttopuuksi, vaikka ensin sitäkin suunnittelimme. Kärry tuli laitoja myöten täyteen ja ehkä vähän ylikin, mutta lasti tietysti sidottiin ja peitettiin huolellisesti. Paita kastui kummallakin, mutta mieli on hyvä tehdystä urakasta.

Edellisellä kerralla, olikohan se viime vai toissa viikolla, veimme lastin puutarhajätettä ja sitä ennen mies oli kuskannut kaikki muut remonttiroinat, kuten vanhat eristevillat ja mädäntyneet kattohuovat kaatopaikan kontteihin. Ellei asiakas ole jo kotona älynnyt lajitella romujaan, joutuu sen tekemään siellä paikan päällä valvovien silmien alla. Viime kerralla siellä purkupaikalla oli vanhempi pariskunta täysien jätesäkkien kanssa. Joka säkki avattiin ja tarkastettiin, huomasimme ohi ajaessamme.

Tähän päätän tällä kertaa raporttini Villiviinin perheen pihatalkoista.