Tulikohan viime viikon reissussa puhua pulputettua liikaa, kun nyt on kieli kipeä? En muista polttaneenikaan sitä. Mies arvelee, että mahassa on jotain vialla ja hapot nousevat kielen päälle. Tiijä häntä, voi se niinkin olla. Myös käsivarressa on kipeä kohta, ei nivel, ei lihas, mutta jotain arkaa tuntemusta on. Kaipa kuuluu asiaan, että vanhat ihmiset sairastaa ,-)  ja kun ei kuitenkaan tämän suurempia oireita ole, niin eihän näiden takia lääkärikään tekisi muuta kuin alkaisi nauraa. Flunssa on myös tehnyt moneen kertaan tuloaan, joten ehkä nämä vaivat liittyvät siihenkin.

Vanhuus ainakin pitää paikkansa meidän koiran kohdalla. Taas sillä raukalla on pissiongelmia ja minusta koiran katse on, sanoisko, valittava, vaikkei se ääneen uikutakaan. Lääkitys loppui muutama viikko sitten, joten nyt sitten yritetään ottaa vaihteeksi taas pissanäytettä. Aamulla minulla kai oli väärä tekniikka, kun en onnistunut.

Päivän muita kuulumisia ei paljon ole ehtinyt raportoitavaksi asti. Pian lähdemme liikenteeseen. Lempitauluni on kehystettävänä ja saamme sen tänään kotiin ja sänkykamerin seinälle. Vanhat kehykset olivat niin huonokuntoiset, että oli pakko hankkia uudet. En tosin kehystämössä ollenkaan ihastunut miehen valitsemiin raameihin, mutta toivottavasti ne joko nyt näyttävät paremmalta tai silmä pian tottuu.

Eiliset pihatyöt jäivät puoliväliin. Isäntä ajeli tammenlehtiä silpuksi, mutta työt keskeytyivät, kun alkoi sataa. Etenkin aina silloin satoi kaatamalla, kun piti lähteä koiran kanssa lenkille. Toivottavasti huomenissa on kauniimpi ilma, kun lähden Helsinkiin. Olisi mukava vähän kävelläkin tärkeiden asioiden toimituksen jälkeen, edellyttäen että jaksan vielä kävellä. Enkä ole pökertynyt metron rappusiin, joita suuresti kammoan. Luulen panevani silmät tiukasti kiinni siinä kyydissä. 

Ajatuksenvirta vaeltaa nyt sinne ja tänne. Olen kiinnittänyt huomion siihen, että aika moni blogiystävä on nyt vaihtanut ruskan väreihin ja etenkin keltaiseen pohjalayoutiin. Olisikohan niin, että me vaistomaisesti haemme jotenkin itseämme voimaannuttavia värejä? En muista, mitä vahvan keltaisesta väristä sanotaan, mutta ainakin voisi kuvitella, että se jotenkin vahvistaisi tässä syksyn pimeydessä. Musta tai yleensä synkät värit tuntuvat suorastaan pahalta.

Itselläni on melkein sellainen tunne, että pian haen värilootan esille ja alan maalata. Kesällä, kun valoa olisi ollut, en jotenkin saanut sitä tehtyä. Inspiraatio tulee, kun rupeaa töihin.