Olipa ihana sunnuntaipäivä, eikä tämäkään päivä hullummalta näytä. Teimme eilen pitkän kävelyretken kameran kanssa, siis minä ja ystäväni. Juuri kun olin lähdössä, tupsahti pihaan yllätysvieraita enkä mitään varmaan inhoa niin paljon kuin vieraita, jotka pöllähtävät etukäteen ilmoittamatta taloon. Tänä kännyköiden aikana on käsittämätöntä, ettei edes matkan varrelta soiteta. Tullaan vaan, jolloin on takuuvarmasti kaikki paikat sekaisin, itsellä vielä yöpaita päällä tai muuten sopimatontakin sopimattomampi hetki. Tottakai, ainahan talon pitäisi olla siinä siivossa, että vieraat voi kutsua sisään, mutta kun ei ole.

Nämä olivat miehen vanhoja tuttuja entisestä elämästä, joten minä pääsin lähtemään kuten olin aikonutkin. Mies oikein kannustí lähtemään ja tiesin kyllä miksi. Näin hänkin sai vieraat matkoihinsa suhteellisen nopeasti. Vanha ystävyys on vuosien mittaan haalistunut ja se ainut kokemus, mikä minulla mainitusta pariskunnasta on ollut, oli jokseenkin tympeä. Nyt vaikutelma sentään oli paljon positiivisempi.

Ilma ei ihanampi olisi voinut olla. Aurinko paistoi lämpimästi ja täydeltä terältä siniseltä taivaalta.

1927752.jpg

Olisi luullut, että isännät olisivat kilvan rientäneet tällaisena päivänä puimaan, mutta kaipa heillä syynsä oli jättää puimattakin. Vehnä kuten muutkin matkan varrelle osuneet viljalajit ainakin näyttivät kovin kypsiltä -

Teimme pitkän kävelylenkin, vaikkakin hitaasti ja usein pysähdellen, sillä flunssa painoi vielä jäseniäni. Välillä pelkäsin jo pyörtyväni matkalle, mutta silloin ei auttanut muu kuin pysähtyä ja painaa jalkapohjat katuun. Tien varressa oli syvä oja, muuten olisin varmaan käynyt välillä nojaamassa johonkuhun puuhun. Tauoilla oli toisaalta kiva ottaa kuvia ja ihmetellä luonnon ihmeitä, kuten lähes kesyä pikkuoravaa. Oravat ovat jo pukeneet talviturkin päälleen tai ainakin hännät ovat komeassa karvassa. Pihan oravat keräävät tammenterhoja ja muuta evästä talvisäilöihinsä.

1927763.jpg

Kävelimme rantaan katselemaan ihania maisemia. Vastarannalla oli juuri päättymässä kesän viimeiset purjehduskisat. Tätä kuvaa on jo suurennettu niin paljon, että taivaan sini on kokonaan häipynyt. Säätila ei kuitenkaan retkemme aikana muuttunut.

1927690.jpg

Järvellä purjehti runsaasti muutakin väkeä, ainakin yksi paatillinen kalamiehiä sekä sorsia, lokkeja, ilmeisesti punasotkia ja parhaana kaikesta tämä reippaasti sukelteleva ylvään näköinen silkkiuikku:

1927693.jpg

Yksikään lintu ei halunnut tullut lähelle rantaa, mutta ainakin osan sain tunnistettua kameran zuumin ansiosta. Yhtä mustaa arvelin nokikanaksi, mutta siitä en saanut kuvaa.

Näitä sentään sain kuvattua:

1927803.jpg

1927741.jpg

Kotona mies istui terassilla ja kuvasi parhaillaan villiviinin oksia ja lehtiä. Istahdin seuraksi ja yritin kuvata hämähäkin seittilankaa. Lopulta se onnistuikin, vaikka näyttää lähes piilokuvalta.

1927837.jpg