Tämän vuoden luumukausi päättyi tänään kun ravistelin puusta viimeisenkin luumun alas. Kuvittelin keittäväni vielä yhden kattilallisen hilloa, mutta kun saalis oli noin kymmenen luumua, niin jäi keittämättä. Hillosokeria on vielä jäljellä yksi aski, joten ehkä teen annoksen omenahilloa, jota voisi mahdollisesti höystää pihlajanmarjoilla. Eri pihlajapuissa on niin eri makuisia marjoja, että ne täytyy koemaistaa ensin. Saimme häälahjaksi amerikanpihlajan (ja liitteenä pullon Sorbusta), mutta se ei suvainnut edes kukkia tänä vuonna. Voi johtua siitäkin, että olemme siirtäneet sen nyt jo ainakin kolmanteen paikkaan kolmen vuoden aikana. Meillä on ollut päteviä syitä, mutta puu voi suuttua vähemmästäkin.

Entisen kodin pihassa kasvoi pieni Antonovka-omenapuu, joka olisi jo seuraavana kesänä kantanut ensimmäiset omenansa. Antonovka on hapan, mutta sen takia erinomainen hillo-omena, kun se ei tummu. Sen takia sen ostinkin. Syömäomenat olivat sitten erikseen. Entisen kodin pikkupiha on sellaisessa paikassa ja ympäröity joka puolelta aidoilla niin ettei sinne pääse edes vakoilumatkalle katsomaan mitä asunnon ostajat ovat pihalle tehneet. Käsitykseni mukaan he pistivät omasta mielestäni ihanat istutukset sileiksi saman tien, joten voikin olla parempi etten tiedä. Nyt siellä sitä paitsi on jo seuraavatkin asukkaat , joten piha on mahdollisesti myllätty toiseenkin kertaan.

Tämä omena on meidän Melba-puusta. Oikea taideteos.

1917890.jpg