Vettä sataa kolmatta päivää. Tai oikeammin sanottuna toista. Lauantaina ei tainnut sataa, kun pääsin kävelylle, mutta eilen ja tänään on sataa lorotellut kaiken päivää. Piha ja kujat ovat likomärkiä. Aamu oli erityisen harmaa ja ankea erinäisistä syistä, joita en viitsi mainita, mutta on päivä sentään siitä parantunut. Ellei käänny uudestaan suupielet alaspäin ;-).  

Mies siirsi lauantaina pihalla kukkapataa, joka talvisaikaan toimittaa roihupadan virkaa, ja huomasi miten padan jalat menivät vaikka miten syvälle maahan. Siitä hän sai inspiraation tehdä lyhtytelineitä. Ne ovat sellaisia ihan yksinkertaisia, toisestä päästä vähän taivutettuja rautoja, joihin voi panna lydyn roikkumaan. Prototyyppi valmistuikin jo tänään kaverin verstaalla ja sitä testataan parhaillaan. Saadaan lisää valoa tähän harmaaseen ankeuteen. Ainakin muutamalle seuraavalle päivälle ennustetaan samanlaista ja mikä käsittämätöntä, Lapissa ilmeisesti on pakkasta tuplaten se, mitä täällä etelässä lämpöasteita.

Sain postista valokuvakirjani numero kaksi, jonka tein erityisesti tytärtäni varten. Minähän keräsin siihen vanhojen isän puolen sukukuvien lisäksi tyttären lapsuusaikaisia kuvia, lapsenlapsen pikkulapsikuvia ja jonkin verran myös nykypäivää, esimerkiksi meitä itseämme ja tyttären serkkuja ja tätejä. Itse asiassa nykypäivää on aika paljonkin, sillä panin rekvisiitaksi henkilökuvien joukkoon lähiluontoa ja etenkin oman pihan kukkasia. Satuin myös löytämään yhdestä kirjasta kuvan isän lapsuuden pihapiiristä. Talo ei ole ihan isän syntymäkoti, mutta samasta pihasta kuitenkin. Vaikka kuva tietysti on kirjasta skannattuna vähän epäselvä, on se kuitenkin paljon parempi kuin mitä etukäteen arvelin.

Paketoin yhden kirjan vanhemmilleni, yhden tyttärelle ja yhden pidän tietysti itse. Olen oikein tyytyväinen, vaikka sukupuusta unohtuikin yksi kaukaisempi pikkuserkku kokonaan pois. Isä sen huomaa, tytärtä harmittaa, mutta tyttärentyttärelle tämä puute ei varmasti aiheuta minkäänlaisia näppylöitä. Hän ei tästä kymmeniä vuosia sitten kuolleesta sukulaisesta ole koskaan kuullutkaan.

Vielä odottelen kirjaa numero kolme eli miehelle tekemääni lahjaa, mutta sitten on jo pidettävä taukoa ja keskityttävä laskujen maksamiseen. "Sukukirjaa" olisi ollut kiva tilata vaikka kaikille sisaruksilleni joululahjaksi, mutten millään raaskinut. Ehkä myöhemmin, kun kuulen ensin palautteen ja saan nämä edelliset siis maksettua. Tähän omaan kirjaamme kuvasin myös kaikki "sukuhopeat" siltä varalta, että joskus tarvitaan dokumentteja irtaimistosta. Mutta toisaalta, jos ajatellaan vaikka tulipaloa, niin kirjaa pitäisi säilyttää pankkiholvissa. Sitä pitää miettiä erikseen.