Pitäisi jo uskoa: tämä ei ole ruokablogi. Olen nyt kirjoittanut kolmeen kertaan uudenvuoden kalkkkuna- ja luumikräämikakun reseptit ja aina on tuholainen käynyt. Ensimmäisellä kerralla poistin reseptit itse, kun en ollut ihan varma herkkujen maukkaudesta. Sitten päätin, että ne olivatkin kelpo ruokia ja yritin uudelleen. Hävitin tekstin, kun jotenkin möhlin linkin kanssa. Yritin taas ja eikös mitä, sitten oli vuodatus nurin niskoin.

Uskoin jo tällä, mutta voin vakuuttaa, että paistettu kalkkuna, jonka ohje on kotoisin Pastanjauhajilta, on hyvää. Samoin kakku, vaikka näyttää oudolta ja edustaa kaikkien joulun makujen sinfoniaa, on epäilyistä huolimatta syötävää kamaa.

Kalkkuna täytettiin sitruunoilla ja vuorattiin nahan alta mascarpone-juustolla, pekonisilpulla ja sitruunan kuoriraasteella. Niinpä ihana sitruunan tuoksu leijaili vielä seuraavana päivänäkin meidän ulkoeteisessä, jossa kalkkunaa säilytetään. Tänään vielä lihat renssataan luista ja osa pakastetaan. Luista keitetään soppaliemi härkäviikkoja silmällä pitäen. Jospa vielä kerran yritän, mutta varovasti: http://pastanjauhantaa.blogspot.com/2005/12/pikkujoulumurkinaa.html. Ainakin nyt linkki toimii, joten äkkiä tallentamaan!

Jatkokertomusta ruoasta:

Kalkkunaeläin on nyt vapautettu luistaan, palat paketoitu ja luut keitetty soppaliemeksi. Tänään söimme uudelta vuodelta jääneiden riisi-vihannesten jämistä jalostettua linturisottoa, johon kaavin vuoasta sitruunan makuista lientä nesteeksi. Sen jälkeen kun olin ensin kerännyt vuoasta sentin kerroksen rasvaa kompostiastiaan. Sitä se yltä päältä silavointi tekee eikä kalkkuna itsekään ole ihan rasvatonta lintua. Paella tai risotto, miksi sitä nyt sanoisi, maistuikin taivaallisen hyvältä ollakseen tähteistä tehtyä ruokaa eli kuten meillä sanotaan: tähtiruokaa. Annoksesta  jäi mulle vielä huominen lounas.

Luuliemestä, jossa siinäkin on kourallinen lihasilppua, jalostetaan huomenna kahden päivän soppa. Siihen pannaan pakastejuureksia, parsa- ja kukkakaalia. Pakkasessa lepäilee vielä ainakin viiden tai kuuden päivän ruoan raaka-aineet: koivet nätisti omassa paketissaan, samoin toinen rintapala sekä muuta lihaa ainakin kolme nyyttiä. Jos linnun kilohinta olikin muistaakseni noin 13 euroa, niin kyllä siinä syömistäkin piisaa kyllästymiseen asti - aaton neljän hengen ravitsemisen ja muutama iltavoileivän lisäksi. Mutta ellei olisi tällaisia ulkolämpötiloja ja meillä ulkoeteistä, niin noin isoa lintua ei olisi saanut mihinkään jääkaappiin tungettua.

Kun ei kalkkunasta ole kelvollista kuvaa, niin tässä tuo aikaisemmin mainostamani luumukermahyytelö-piparkakku-glögikakkuni kuvattuna:

1172372.jpg