Aamulla rouva pääsi taas vaihteeksi kylmään suihkuun karaistumaan. Yläkerran huonelämpötila kyllä on noussut kiitettävään 19 asteeseen, mutta jotain on vialla. Kun siis pyrstö nousee, niin nokka tarttuu, sillä sattumaan en oikein tässä nyt usko. Voi pihkura sentään. Tiskikone oli eilen käytössä ja toimittikin tehtävänsä, mutta jo illalla se oli luukku auki. Hana myös oli auki, unohdettu sulkea, mutta vesivuotoa ei ainakaan näy missään. Sitä nyt varmaan ruvetaan seuraavaksi tutkimaan, kuten sulaketaulua ynnä muita vikamahdollisuuksia, vedenvaraajaa ja niin edelleen.

Mies onneksi ymmärtää suhteellisen paljon näistä asioista, kuten omakotitalossa on pakkokin. Hän aikanaan remontoi melkein koko talon lattiasta kattoon, mutta rajansa hänelläkin. Parasta kuitenkin on se, että hän myös käsittää omat rajansa eikä rupea sorkkimaan sellaista, mitä ei osaa. Mutta tietysti kaikki haaverit sattuvat joko viikonlopun edellä tai keskellä viikonloppuna ja erityisesti näin kun kaikki ovat joululomalla. Kun jouduimme muutama vuosi sitten uusimaan vedenvaraajan, oli aika keljua olla monta päivää ilman lämmintä ja lopulta myös kylmää vettä. Meillä oli amme täynnä vessaa varten varattua vettä ja sitten tietysti ruokavesi erikseen, kun jouduimme pistämään sulkuhanat kiinni. Sympatiat vaan nokialaisten suuntaan.

Meidän isäntä on tosiaan aika näppärä käsistään, mutta silti olisi eduksi, jos suvussa olisi erikseen putki- ja sähkömiehiä, mielellään myös puutarhuri, lääkäri, psykiatri ja apteekkari. Sekä muutama upporikas vanha, mutta läheinen sukulainen, joka alituiseen tekisi sopivia rahalahjoituksia meille köyhemmille sukulaisilleen. Valitettavasti ei ole.