Olemme jo moneen kertaan todenneet pyhien aikana, että hyvä päätös kun kestit peruttiin. Olemme vain lepäilleet, syöneet herkkuja, lipittäneet viiniä ja lueskelleet. Minä olen lisäksi pistellyt suklaata ja vihreitä kuulia, sillä täytyyhän makeisrasiat saada tyhjiksi jo ihan nukketalon astiavaraston kartuttamiseksi . Vihreiden kuulien pohjakennosta jo leikkelinkin mukavia jälkiruokakulhoja. Yksi suklaarasia on avaamatta...

Herkuissa riittääkin syömistä kahteen pekkaan, kun ruokaa varattiin tusinalle. Toistaiseksi vain mainio silli ja kylmöäsavustettu lohi on lopussa. Ostimme aatoksi pienet palat äyriäis- ja kalapateita ja niistä oli loppunokareet heitettävä tänään kompostiin epämääräisen hajun takia. Kinkkua, marinoituja silakoita, maksapasteijoita ja laatikoita riittää vielä moneksi päiväksi.

Me siis jouduimme juuri ennen aattoa ilmoittamaan lapsille, että sikatauti yllätti, haluatteko saada tartunnan? Yskimme ja köhimme keuhkot melkein kappaleiksi, joten emme missään tapauksessa olisi jaksaneet seurustella kenenkään kanssa, saati laittaa pöytää koreaksi. Aattona teimme pienen joulukierroksen, jotta saisimme lahjat vaihdettua hät´hätää sukulaisten ovipielessä. Kävimme myös harvinaisen aikaisin haudalla, valoisaan aikaan, mutta yllätykseksi jo silloin liikenne oli melkoinen.

Tässä muistokivellä on myöhemmin iltapäivällä satoja kynttilöitä, yllättävän paljon jo kahdenkin aikaan.

Jouluaterian jälkeen avattiin joululahjat.

Kirjoja, kirjoja, kirjoja, mutta olinkin pakannut suurimman osan loppusyksyn yhteisistä kirjahankinnoista lahjasäkkiin odottelemaan joulua. Arabian 135-vuotiskirja on upea teos! Sen alla on Merete Mazzarellan kirjoittama Fredrika Runeberg-teos. Kirjallisuuden lisäksi paketeista tuli esille mm. herkkuja, kaunis joulukranssi ja vaaleanpunaiset, söpöt Reino-tohvelit. Mies sai vaatetavaraa.

Nukketalokin sai joululahjan: ihanan Reutterin pesualtaan, jonka alahyllyllä on pyyhkeitä ja vaikka mitä hajusteita. Vessapaperitelinekin on komea. Nämä voivat olla liiankin komeat maalaistalo Mattilaan, mutta löytävät takuulla paikkansa. Olinkin ajatellut jotain kartanotyylistä sisustusta siihen taloon, joka on vielä laatikossa kokoamattomana.

Muistin tänään, että Mattilan alakerta tyhjenee ja sinne on näperreltävä jotain sitten, kun joulutavarat kerätään laatikkoon. Asia on mietinnässä, mutta ehkä emäntä voisi harjoittaa vaikka ompelimo- tai muuta käsityöliiketoimintaa tai sen sellaista sivutyönään. Varsinkin kun valmiina olisi jo yksi rukki ja yksi ompelukone odottamassa.

Nyt minua ei yskitä enää juuri ollenkaan. Mies sen sijaan röhkii yhtä pahasti kuin alkuviikollakin. Ei tunnu hyvältä, mutta mitäpä tässä muutakaan voi kuin kestää. Lepo ja oikein puitkät aamu-unet on joka tapauksessa tehnyt hyvää jouluvalmisteluviikon rasitusten jälkeen.