Niin hurahti tämäkin päivä. Aamupäivällä vielä arvelimme, että tänään ei tehdä mitään isompaa, sillä huomenna on molemmilla hyvin aikainen herätys. Mies menee aluesairaalan tutkimukseen ja minä herään herättääkensi hänet ja keittääkseni aamukahvit lähtijälle. 

No, kun ei ollut mitään ohjelmaa, niin ehdotin, että jospa käväisisimme katsomassa mitä vanhuksille kuuluu. Ei mitään uutta kuulunut, hyvää vaan. He eivät kerro huonoista kuulumisista kovin herkästi, mutta oikeastikin kuulumiset varmaan pitävät paikkansa, sillä suunnitelmissa on paitsi "oman koulun" itsenäisyysjuhla, myös veteraanilounas ennen joulua. 

Istuimme aikamme seurustelemassa, käväisimme matkalla hakemassa labratulokseni ja sitten äkkiä kauppaan. Kuopus, sairaslomalainen, oli jo aikaisemmin soittanut ja kysynyt, voiko tulla lainaamaan sukkapuikkoja. Toki, lupasin ja sanoin kattavani lautasenkin hänelle.

Kun aikataulu oli melko tiukka, oli lihamureke takuuvarma ruoka, joka ehtisi sopivasti paistua ennen tytön tuloa. Siitä tulikin tavallista parempi mureke, sillä täytin sen aurinkokuivatulla tomaatilla, chilisilpulla (purkista) ja maksapasteijan paloilla. Nam-nam. Maksapasteija oli jonkun satakuntalaisen pienen lihafirman tuote, varmaan kallista kuin mikä, mutta ostinkin pienen palan lähinnä testimielessä. Pieni pala meni murekkeen sisään, loput syödään hyvällä halulla voileivän päällä tai huomisen iltanakerrettavana.

Lisäksi keitin pari pussillista herneitä ja lämmitin porkkana- ja perunalaatikkoa. Viime mainitut olivat suoraan kaupan kylmätiskistä, mutta kelpasivat vielä evääksikin. Pienipalkkaiselle sairaslomalaiselle ruokaeväs on aina paikallaan.

Ruoasta pitikin vielä pauhaamani. Miten on mahdollista, että rikas Helsinki tarjoaa koululaisilleen Brasiliassa tuotettua, antibiooteilla höystetystä kanasta tehtyä viillokkia? Hyi, mikä häpeä! Missä on vastuu lasten ja nuorten terveydestä? Tästä varmaan nousee vielä meteli, vaikkei kanaviillokkia varmaan ihan joka viikko syödäkään. Tai hyvä, jos nouseekin meteli. On ihan eri asia, mitä me eläke-ikäiset tai vaikka keski-ikäiset suuhumme pistämme, mutta toinen asia, mitä syötetään kasvaville lapsille ja nuorille. Sama ruokatehdas rupeaa ensi vuonna toimittamaan sapuskat kaiketi kaikkine brassi-kanoineen myös päiväkoteihin.

On selvä, että jos kunnanisät ja -äidit antavat määrärahaksi 50-60 senttiä kouluruokien tekotarpeisiin, niin eihän siitä muuta voi seurata kuin sutta ja sekundaa. On pakko ostaa sieltä mistä halvimmalla saa. Tämä kana tai broileri tulee Brasiliasta enkä hetkeäkään usko sen korkeaan laatuun missään muussakaan suhteessa. Hyvää kun ei koskaan saa halvalla.

Muutama viikko sitten katselin lehtijuttua, Hesarista varmaan, jossa muutamat nimekkäät mestarikokit saivat tehdä kouluruoan säädetyllä määräahalla, muistaakseni peräti 1,20 eurolla per nenä. Kyse oli kouluruokailuun liittyvästä seminaarista, jonka yhteydessä oli tämä kokkausoperaatio. En enää muista kaikkia yksityiskohtia, mutta jotain jäi mieleen. Yksi mestareista sai laadittua ruoan suunnilleen määrärahan puitteissa, mutta jotain fuskua hänellä oli. Yksi olisi lähettänyt mukulat ongelle, sillä aterian hinta perustui itse pyydystettyyn, ilmaiseen kalaan!!!  Loput kaksi  mestaria ei uskaltanut edes laskea, mitä annoksensa maksoivat.

Eli kyllä nuo kouluruoasta vastaavat ovat todellisia taikureita pystyessään loihtimaan olemattomalla rahalla syömäkelpoista ruokaa. Kaikki kunnia heille, häpeä päättäjille, jotka aina säästävät ensimmäiseksi puolustuskyvyttömiltä lapsilta, vanhuksilta tai vaivaisilta. Kun kerran ratsastamme täällä paitsi maailman parhaalla kouluruoalla, myös puhtailla elintarvikkeilla, niin sen pitäisi myös oikeasti olla sitä. Eettistä, terveellistä, hyvän makuista, mahan täyttävää.