Kello on 0.15 ja tientekijät jyristävät muutaman sadan metrin päässä niin että talo tärisee. Tai melkein. Korvat ja pää ainakin tärisevät. Me sentään olemme vähän kauempana, mutta tien kupeessa asuvat, aamulla töihin lähtevät naapurit eivät varmaan kiittele. Tämä voi olla järkevä vuorokaudenaika tietyön kannalta, mutta ei kivaa naapureille. Ja olisivat voineet jotenkin myös infota aikomuksistaan etukäteen, edes muodon vuoksi.

Ehkä en viitsi ruveta kovin syvällisesti pauhaamaan tästä älyttömästä ja mielstäni tarpeettomasta hankkeesta, joka vain vaikeuttaa kulkemista, lisää huomattavasti kääntyjien riskejä toiseen suuntaan jos kohta ehkä vähentää hivenen entisiä riskejä toiseen suuntaan ajettaessa. Siis kuin hölmöläisten peiton tekoa: otetaan tosisesta päästä, jotta saadaan pidennettyä toisesta päästä. Tässä tapauksessa on kyse sivutien risteystä koskevista muutoksista, jotka toteutetaan ilmeisesti kalleimmalla mahdollisella tavalla, joka ei ole helpoin eikä loogisin.

Ison kaistaremontin sijaan risteys olisi tullut kuntoon vaikkapa yksinkertaisesti liikennevalojen laittamisella, mutta ratkaisu olisi varmaan ollut liian helppo ja liian halpa. Nyt heitetään rahaa roskikseen noin puoli miljoonaa euroa eivätkä olot parane, tämä muori ennustaa kokeumustensa perusteella että päinvastoin. Tämä siis tietysti on vain tavallisen tienkäyttäjän ja kansalaisen mielipide. Pakollisessa kansalaisten kuulemistilaisuudessa muutama vuosi sitten tosin kaikki paikalla olleet kansalaiset tuntuivat olevan samaa mieltä. Paitsi  tietysti viranomaistaho, joka viis veisasi mielipiteistä.

Rahanmenostakin olisi  sanomista tänä aikana, jolloin edellinen uutinen koski kaupungin veteraanietuuksien poistamista. Nekin vähät  edut uimalippua lukuunottamatta kaupunki suuressa viisaudessaan aikoo niistää pois. Uimalaetu säilyy kaiketi sen takia, että veteraanit eivät enää käy uimassa.  Ajatella että joku - taisi olla peräti asianomainen lautakunta - kehtaa ehdottaa tällaista häväistystä niille harvoille sotaveteraaneiltle,  jotka täällä enää on keskuudessamme. Tällä säästöllä varmaan aiotaan kuitata sitten se budjettiylitys, jonka tuo päätön tieremontti saa aikaiseksi. Onneksi meidän faija ei asu tässä kunnassa.

1243548420_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Luumu kukkii. Nyt vain peukut pystyyn, että yöt eivät ole olleet liian kylmiä.

Päivään mahtui vaihteeksi monenlaisia omia vaivoja. Silmä esimerkiksi on ollut koko päivän kipeä ja punainen kuin närpesläinen tomaatti. Toivottavasti se on vain harmiton silmätulehdus tai jotain allergiavaivaa,

Hammasremontti oli kaamea kokemus - enkä vielä edes saanut laskua, sillä paikkuut jatkuvat. Sitä paitsi hammaslääkärissä meni koko iltapäivä, kun lääkäri oli joutunut ottamaan vastaan ylimääräisen särkytapauksen juuri ennen minua. Tämän akuuttipotilaan hoito kesti tasan 40 minuuttia, joten plin äkäinen kuin ampiainen jo mennessäni sisälle.

Yksi syy kiukkuun oli kurniva maha, kun en muistanut ottaa mitään suuhuni ennen kotoa lähtöä. Onneksi sentään tukevan aamupalan jälkeen seuraavan kerran sain pistää varovasti ruokaa suuhuni noin kello 18. Söin vaniljarahkan, joka maistuikin taivaallisen hyvältä. Iltarruoaksi valitsin annoksen pehmeää makaronilaatikkoa, ei ruskistunutta kuorta, ei lisäkkeitä. Onneksi pakstimessa oli purkki Mövenpickin jäätelöä laihduttajan yöpalaksi.

Ukkokulta oli niin kiltti, että itse ehdotti kyytivänsä minua. Ei minusta olisi ollutkaan auton rattiin vaikkei leukoja puudutettukuun. Melkein pyörryin kadulle kyytiä odotellessani enkä ihmettele, kun ohikulkijat katselivat kummissaan miten pidin kaikin voimin jostain tolpasta kiinni.

Muutakin hyvää: tilaamiani divarikirjoja tuli iso lasti. Nopeasti katsottuna vain yksi huti, mutta niitä tuppaa joskus tulemaan.

Tientekijöiden työaikakin on päättynyt, joten nyt tämä kyläkunta pääsee nukkumaan.