Piti jo eilen kirjoitella Suuresta Urotyöstä, jossa olin mukana. Öinen blogikierrokseni kesti niin pitkään, että unihiekkaa tuli silmiin ennen kuin ehdin omaan blogiini. Kiitokset kuitenkin kaikille kävijöille: mittari raksuttaa ja vesiputken osto on entistä lähempänä.

Arja kommentoi aamulla vähän kyynisesti, että kannattaako tuota osallistua hyväntekeväisyyteen, jos kympistä suurin osa valuu kerääjällä ja murto-osa kohteelle. Se riski tietysti on, mutta yritän valita ainakin omasta mielestäni niin luotettavat ja läpinäkyvät organisaatiot kuin mahdollista. Ja toisekseen, olen sitä mieltä, että jos ei ihminen voi koskaan luottaa toiseen ihmiseen, niin mihinkä sitten? Kolmanneksi vanha biblian viisaus: antaessaan saa. Mutta en todellakaan osallistu kaikkiin puhelinkerjäyksiin, joita kyllä riittäisi.

Tätä vesiputkiasiaa siis en tarkoita eilisenä urotyönämme. Kun nyt raamattuun rupesin vetoamaan, niin IHAN niin farisealainen en ole minäkään, että mainostaisin hyviä tekosiani paitsi mitä nyt tässä vähän - saadakseni kävijämittarin raksuttamaan ja ehkä jonkun muunkin samaan koukkuun hyvän asian puolesta.

Uroteko oli se, kun saimme vihdoinkin tehtyä alkusyksyn ensimmäisen kaatopaikkakeikan. Erityisesti mies kehui saavutustaan. Eihän niiden tammenoksien sahaamisesta vielä olekaan kuin vähän kolmatta kuukautta... Olin kai räksyttänyt asiasta tarpeeksi kauan, kun miekkonen toissailtana rupesi kuormaamaan niitä peräkärryyn. Kuormasta tuli korkea, mutta saatiin sentään pysymään liinoilla kasassa ja kunnialla kaatikselle. Tämä ehkä olikin noin viimeinen hetki, sillä kasan pohja oli jo aika homeinen. Mies yski illalla tavallista enemmän ja valitteli homeen makua suussaan.

Toivottavasti homeitiöt kuitenkin menivät samaan paikkaan kuin risutkin eikä pahempaa seuraa. Tosin kasanpohjassa on vielä vähän rapsutettavaa, mutta antaa nyt homeiden ensin haihtua. Ei niitä oikein kompostiinkaan viitsisi laittaa.

Otin useita kuviakin, mutta ne olen arkistoinut niin huolellisesti, etteivät löydy tähän hätään. Kuvasin useita näkymiä. Omassa kasassaan oli iso kasa tietokoneen näyttöjä ynnä muita osia ja toisessa  jo lajiteltua metalliromua. Meidän risut menivät haketusläjän viereen. Jätteen vastaanottopisteessä (omaa sukua entinen kaatopaikka) kaikki nyssykät siis lajitellaan heti. Taloyhtiöistä ja kotiroskiksesta tuleva sekajäte näköjään kipataan omaan halliinsa, josta ne kai sitten lähtevät edelleen Kiertokapulan jatkokäsittelyyn. Toiminta näytti hyvin organisoidulta eikä lipsuminen ilmeisesti onnistu, ellei sitten jätä romuja jo kaatiksen aidan taakse... Katselin, miten yhdestäkin peräkärrystä oli tulossa muutama musta jätesäkillinen tavaraa ja heti paikalla ollut kaveri tarkasti joka pussin. Hyvä näin.

Mies lähti äsken uudelle keikalle samaan paikkaan lastinaan kaksi pölynimurin raatoa. Varsinaisesti hän käy kysymässä, mitä maksaa naulaisen ja lahon jätelaudan vieminen eli kannattaako sitä ollenkaan ruveta pätkimään huonosti palavaksi polttopuuksi. Rankakuorman sai viedä seitsemällä eurolla.