Valtavasti kiitoksia kaikille teille blogiystäville, jotka olette olleet mukana hyvässä asiassa! Kun kolmen kymppitonnin kävijätavoite tänään täyttyi, ostin heti pätkän vesijohtoa Keniaan, kuten tuossa oikean laidan laatikossa lupasin. Innostuin ostamaan kaksi metriä, vaikka taisin siinä puhua yhdestä metristä. Mutta kun World Visionin tavoite on 42 000 metriä ja kasaan on saatu vasta 7609 metriä, niin joku rupesi niin kaivertamaan syränalassa, että päätiin hankin tuplapätkän. Nämä iloisen pojjaat ovat ilmeisesti juuri sieltä, ainakin napsin kuvan World Visionin sivulta (www.worldvision.fi).

1897453.jpg

Mutta ei kai tämä nyt tähän pääty? Kun minusta ei näköjään hyvistä aikeista huolimatta ole sukanneulojaksi eikä edes patalapunvirkkaajaksi, niin voin ainakin antaa vähän rahaa. Ajattelin jatkaa tätä vesiasiaa vielä seuraavankin kymppitonnin yhteisen matkamme ajan. Eli kun lukijamittari raksuttaa 40.000 kävijän kohdalla, ostan taas pätkän putkea.

Vähän minua olisi himoittanut ottaa kohteeksi jo nyt saniteettitilat eli suomeksi sanottu vessa jonkin kehitysmaan köyhälle perheelle.  Mutta jospa otan sen sitten 50.000:n tavoitteeksi? Hinta tosin on tuplaten sen mitä tämän päivän vesiputki maksoi, joten täytyy sitten katsoa sen hetken rahatilannetta.

Anitan kommentti osui melkein nappiin eli 30.000:n päälle eli hän oli kolmaskymmenestuhannesensimmäinen kävijä. Älä hätäile: pikkuinen paketti on tulossa, mutta kestää jonkun aikaa ennen kuin saan sen matkaan. Nimittäin tilasin vasta tänään paketissa lähtevää sisältöä ja nyt riippuu siitä, milloin sen saan.

1897465.jpg

---- Kävin hakemassa itselleni yöjäätelön, sillä aion vielä jatkaa hetken muilla asioilla, kun uni ei tunnu tulevan ja on päivitys valmiina aamuvirkuille.

Kiitos kuvien kehuistanne! Me olemme miehen kanssa tukevasti valokuvauskoukussa ja piti tänäänkin lähteä katselemaan maisemia "sillä silmällä" kun aurinko paistoi kauniisti. Emme kuitenkaan lähteneet, vaan ahkeroimme säilöntäpuuhissa. Voisi kai sanoa, että järki tai ehkä hamstraus voitti taiteen, kun ryhdyimme linkoamaan mehua. Mies muisti, että meillähän on mehulinko yläkerran kaapissa ja kun sen meidän pihan paremman vanhan omppupuun eli Melban juurella oli valtavasti pudokkaita, ryhdyimme tuumasta toimeen. Kuvan omenat eivät ole tätä lajiketta. Taitavat olla lajiketta "Kaupan vihreät omenat".

Sormet ovat vieläkin ruskeat siitä, kun lohkoin omenia. Samalla otin niistä siemenet pois, ettei mehusta turhaan tule kitkerää. Kahdesta ämpärillisestä sain noin viisi litraa mehua. Kun linko on automaattimallia, joka työntää perskat ulos ja jätteet jäävät aika kosteiksi, pidän tulosta hyvänä, joskin aika sakkaisena. Pahimpia sakkoja ja vaahtoja kauhoimme poiskin, mutta silti pakastuspullojen pohjille näytti laskeutuvan paksu kerros. Ne voivat sitten käytössä jäädä astian pohjalle, sillä tarkoitus ei ole pröystäillä omenamehumaljoilla tms. Omppu-urakan jälkeen keitin tyttärelle satsin luumuhilloa. Suurin osa luumuista on jo tipahtanut maahan hallaharson päälle, josta ne on todella kätsy kerätä talteen. Homeiset saa eroteltua suoraan toiseen astiaan ja terveet toiseen. Tytär ilahtui, kun lupasin hillon lisäksi ämpärillisen omenia ja mahdollisesti muutaman purkillisen omenamehuakin.

Näissä puuhasteluissa päivä kuluikin niin tarkkaan, että söimme vasta myöhään eli todellista "illallista". Ruoaksi tein silakkavuokaa Valion reseptiä ihan vähän mukaillen ja ah, se oli hyvää. Tarvittiin noin 750 g silakkafileita, joille ripsottelin vähän suolaa ja pippuria myllystä sekä leikkasin tilliä ja käänsin silakat uudestaan kalan mallisiksi. Ne vuokaan ja päälle purkillinen kolmen juuston ruokakermaa ja uuniin n. 175 asteeseen. Vuoka oli melko pieni, joten ladoin silakat kolmeen kerrokseen. Samalla uuninlämmöllä lämpeni Pirkka kermaperunalaatikko ja parin päivän takaisen punajuurilaatikon jämät.

Viimeisenä, vaan ei vähäisenä esittelen suloisen prenikan, jonka sain salasanan takaa Arjalta. Kiitos, tämä on hieno tunnustus.

1894801.jpg

Rakkautta on siis ilmassa! Te kaikki vesijohtohankkeen osallistujat, tehän olette itseoikeutettuja nappaamaan tämän itsellenne. Rakastan teitä! En ole edes tutkinut, onko tälle sääntöjä. Saanel lähetti tämän Lappeenrannan Arjalle, ja te myös olette kyllä kumpikin ansainneet paluupostia.

Rakkaudella, Villiviini

P.S. Hetken sählään vielä laatikoiden kimpussa, joten älä välitä lukuisista mahd. päivityksistä. Tai ei kai täällä enää muita yökukkujia olekaan.