Ilmoittaudun muutaman päivän blogitauon jälkeen. Taukoa ei kuitenkaan ole ollut tietokonemaailmassa, päinvastoin. Olen istunut käytännöllisesti katsoen silmäni punaisiksi tietokonetta tiiraten. Pikkujouluksi tontunpunaiset silmät! Onneksi kuvakin löytyi tallesta, ettei tarvinnut omaa naamaa filmata.

1122284.jpg

Tässä hän hiippaili taloon, ehkä viime vuonna. Tänä vuonna ei ole vielä näkynyt tonttuja eikä tämäkään hiivi vielä muutamaan viikkoon ainakaan meidän pihaan.

Kiva kuitenkin, kun voi ruveta pian virittelemään adventtivaloja. Tapanani on laittaa yhdet ikkunavalot adventtina ja säästää tuvan ja eteisen jouluvalot vasta jouluviikolle. Tontun kouraan ripustetaan myös lyhty, tarkemmin sanottuna valkoinen hautakynttilä, johon vaihdetaan tuikkuja tarpeen mukaan.

Siihen silmien punoitukseen ja tietsikalla istumiseen on SYY. Olen ahertanut silmät sikkarassa miehelle lahjaksi kuvakirjaa, aiheena meidän talo ja piha. Purkanut ja parsinut, parsinut ja purkanut, mutta nyt se on valmis ja lähti tänään ilmateitse ifin valokuvafirmaan. Mies ei onneksi kertaakaan kysynyt, miksi olen istunut koneella kuin tatti. Ehkä hän arvelee minun pelaavan hedelmäpeliä tai muuta vastaavaa, mitä nyt mummelit puuhaavat. En ole tosiaan ehtinyt juuri yhtään käymään blogivierailuilla enkä katsastamaan muitakaan suosikkisivujani, hädin tuskin uutiset silloin tällöin. Nyt ei tee mieli katsoakaan valokuviin päin vähään aikaan, tai ei ainakaan ennen huomista päivää.

Silmät voivat punoittaa muustakin syystä. Tihrustelin maanantaina lainassa olevaa pienitekstistä kirjaa vähän huonossa valossa ja eilen tuntui vähän flunssaiselta. Tiijä sitten mikä on syytä, mikä seurausta, mutta punaiset ovat kun tontun takki tai Närpiön tomaatit. Ei rähmää, ei kuumetta eikä ple muitakaan vaivoja, joten katsotaan miltä maisemat huomenna näyttävät.